
Isotooppihoidot
Isotooppihoidossa (josta käytetään myös nimityksiä radiolääkehoito ja molekylaarinen sädehoito) potilaalle suonensisäisesti tai suun kautta annettu radioaktiivinen aine hakeutuu normaalin aineenvaihdunnan mukana kohteena olevaan elimeen tai kudokseen, jossa aine säteilee paikallisesti melko lyhyen ajan. Säteilyvaikutusta hyödynnetään sekä diagnostisessa että sädehoitotarkoituksessa.
Käytettävä radiolääkeaine valitaan tapauskohtaisesti. Hoitotarkoitukseen käytetään yleisimmin samariumin, jodin, reniumin, lutetiumin ja yttriumin radioaktiivisia isotooppeja.
Isotooppihoitojen vaikutus perustuu syöpäsoluihin hakeutuvan radioaktiivisen aineen paikalliseen säteilyvaikutukseen, joka tuhoaa kasvainsoluja. Kasvaimeen hakeutuvan ja syöpäsoluja tuhoavan yhdistelmän muodostaminen on aina potilaskohtainen, räätälöity prosessi, joka edellyttää laajaa asiantuntemusta monilta eri erikoisaloilta.
Isotooppihoidot ovat yhä käytetympi hoitomuoto erilaisissa syöpätaudeissa. Tämä johtuu siitä, että on tunnistettu enenevässä määrin syövän merkkiaineita, joihin kohdistettua isotooppihoitoa voi käyttää. Esimerkiksi lymfoomissa radioleimattuja vasta-aineita voidaan käyttää hoitoon, jolloin kasvainhakuinen merkkiaine tuhoaa kasvainkudosta säteilyn ja vasta-ainetuotannon kautta.
Kuvantaminen PET-TT- ja SPECT-TT-tekniikoilla liittyy kiinteästi kaikkiin isotooppihoitoihin. Näin saadaan käsitys säteilevän aineen kertymisestä kudoksiin sekä tarvittavasta hoitoannoksesta ja sen vaikutuksista. Hoidossa kasvainkudokseen kohdistetaan riittävä sädeannos, joka varmistetaan kuvantamisella. Toisinaan riittävän sädeannoksen saavuttaminen edellyttää useita hoitokertoja.
Harvinaisia, ns. neuroendokriinisiä kasvaimia voidaan hoitaa kudokseen voimakkaasti peptidin avulla hakeutuvan lyhyen kantaman säteilyllä. Tavallisimmat isotooppihoidot liittyvät radioaktiivisen jodin käyttöön kilpirauhasen syövässä, jossa etäpesäkkeetkin keräävät jodia ja pienenevät paikallisen säteilyn ansiosta. Luustohakuisilla lyhyen kantaman radiolääkevalmisteilla voidaan hoitaa levinneen luustotaudin aiheuttamia kipuja.
Eri isotooppihoitoja on 2000-luvun alusta lähtien hyödynnetty myös mm. non-Hodgkinin lymfooman hoidossa. Hoidot perustuvat radioleimattuun vasta-aineeseen, jossa yhdistyy vasta-aineen itsensä sekä säteilyn soluja tuhoava vaikutus.
Eräiden harvinaisempien kiinteiden kasvainten (esim. feokromosytoomat, neuroblastoomat) ja hematologisten sairauksien (esim. leukemia) sekä ontelon- ja verisuonten sisäisissä hoidoissa isotooppihoitojen mahdollisuus on tiedetty jo jonkin aikaa, mutta potilaita on hoidettu vain rajoitetusti. Useimmat näistä hoitomuodoista edellyttävät monien erikoisalojen lääkärien yhteistyötä ja hoitoja on voitu toteuttaa vain harvoissa keskuksissa koko maailmassa.
Isotooppihoidot sisältyvät nykyään neuroendokriinisten kasvainten pohjoismaisiin hoitosuosituksiin. Aivan viime aikoina isotooppihoitoja on alettu hyödyntää mm. haimasyövän, maksasyövän ja eturauhassyövän hoidossa.
Docrates Klinikka aloitti lutetium-hoidot ensimmäisenä Suomessa>>
Sädehoito>>
Lääkehoidot>>
Leikkaushoidot>>
Uudet hoitomuodot>>
Käytettävä radiolääkeaine valitaan tapauskohtaisesti. Hoitotarkoitukseen käytetään yleisimmin samariumin, jodin, reniumin, lutetiumin ja yttriumin radioaktiivisia isotooppeja.
Isotooppihoitojen vaikutus perustuu syöpäsoluihin hakeutuvan radioaktiivisen aineen paikalliseen säteilyvaikutukseen, joka tuhoaa kasvainsoluja. Kasvaimeen hakeutuvan ja syöpäsoluja tuhoavan yhdistelmän muodostaminen on aina potilaskohtainen, räätälöity prosessi, joka edellyttää laajaa asiantuntemusta monilta eri erikoisaloilta.
Isotooppihoidot ovat yhä käytetympi hoitomuoto erilaisissa syöpätaudeissa. Tämä johtuu siitä, että on tunnistettu enenevässä määrin syövän merkkiaineita, joihin kohdistettua isotooppihoitoa voi käyttää. Esimerkiksi lymfoomissa radioleimattuja vasta-aineita voidaan käyttää hoitoon, jolloin kasvainhakuinen merkkiaine tuhoaa kasvainkudosta säteilyn ja vasta-ainetuotannon kautta.
Kuvantaminen PET-TT- ja SPECT-TT-tekniikoilla liittyy kiinteästi kaikkiin isotooppihoitoihin. Näin saadaan käsitys säteilevän aineen kertymisestä kudoksiin sekä tarvittavasta hoitoannoksesta ja sen vaikutuksista. Hoidossa kasvainkudokseen kohdistetaan riittävä sädeannos, joka varmistetaan kuvantamisella. Toisinaan riittävän sädeannoksen saavuttaminen edellyttää useita hoitokertoja.
Harvinaisia, ns. neuroendokriinisiä kasvaimia voidaan hoitaa kudokseen voimakkaasti peptidin avulla hakeutuvan lyhyen kantaman säteilyllä. Tavallisimmat isotooppihoidot liittyvät radioaktiivisen jodin käyttöön kilpirauhasen syövässä, jossa etäpesäkkeetkin keräävät jodia ja pienenevät paikallisen säteilyn ansiosta. Luustohakuisilla lyhyen kantaman radiolääkevalmisteilla voidaan hoitaa levinneen luustotaudin aiheuttamia kipuja.
Eri isotooppihoitoja on 2000-luvun alusta lähtien hyödynnetty myös mm. non-Hodgkinin lymfooman hoidossa. Hoidot perustuvat radioleimattuun vasta-aineeseen, jossa yhdistyy vasta-aineen itsensä sekä säteilyn soluja tuhoava vaikutus.
Eräiden harvinaisempien kiinteiden kasvainten (esim. feokromosytoomat, neuroblastoomat) ja hematologisten sairauksien (esim. leukemia) sekä ontelon- ja verisuonten sisäisissä hoidoissa isotooppihoitojen mahdollisuus on tiedetty jo jonkin aikaa, mutta potilaita on hoidettu vain rajoitetusti. Useimmat näistä hoitomuodoista edellyttävät monien erikoisalojen lääkärien yhteistyötä ja hoitoja on voitu toteuttaa vain harvoissa keskuksissa koko maailmassa.
Isotooppihoidot sisältyvät nykyään neuroendokriinisten kasvainten pohjoismaisiin hoitosuosituksiin. Aivan viime aikoina isotooppihoitoja on alettu hyödyntää mm. haimasyövän, maksasyövän ja eturauhassyövän hoidossa.
Docrates Klinikka aloitti lutetium-hoidot ensimmäisenä Suomessa>>
Sädehoito>>
Lääkehoidot>>
Leikkaushoidot>>
Uudet hoitomuodot>>








