35 vuotta naisten syöpien asialla: Johanna Mäenpää hoitaa gynekologista syöpää sairastavia Docrates Syöpäsairaalassa

Naistentautien ja synnytysten sekä gynekologisen onkologian erikoislääkäri, lääketieteen ja kirurgian tohtori ja Tampereen yliopiston synnytys- ja naistentautiopin professori Johanna Mäenpään kokemus gynekologisten syöpien hoidosta ja tutkimustyöstä on pitkä. Hänellä on alalta takanaan kiitettävä 35 vuoden ura.

Syöpätaudit eivät kuitenkaan olleet Mäenpäälle selvä valinta. Lääkäriksi valmistumisen jälkeen hän lähti erikoistumaan naistentautien ja synnytysten erikoislääkäriksi ja oli varma, että hänestä tulee synnytyslääkäri.

– Opiskeluaikana Turussa jo ensimmäisellä naistentautien kurssilla pääsin avustamaan omin käsin kuusi vauvaa maailmaan ja se tuntui aivan mahtavalta, Mäenpää hymyilee.

– Huomasin löytäneeni alan, josta pidän. Ajattelin synnytyslääkärin työn olevan ihanaa. Erikoistuessani vastaan tuli kuitenkin haastava synnytys, minkä lisäksi minulle tarjoutui mahdollisuus tehdä väitöskirja syöpätautien puolella. Väitöskirjan teon jälkeen en ole epäillyt alavalintaani hetkeäkään. Innostuin syöpätaudeista ja jatkoin gynekologiksi valmistuttuani suoraan gynekologisen onkologian erikoistumisopintoihin, kertoo Mäenpää.

”Haluan löytää potilailleni parempaa hoitoa”

Mäenpää on työskennellyt suurimman osan urastaan Tampereen yliopistollisessa sairaalassa ensin osastonlääkärinä, sitten osastonylilääkärinä ja viimeiset 10 vuotta naistenklinikan ylilääkärinä. Tampereen yliopiston synnytys- ja naistentautiopin professuurin hän sai vuonna 2010.

Perinteisen potilastyön lisäksi Mäenpäällä on aina ollut vahva palo tutkimuspuoleen. Hän on ollut mukana yli 20 kansallisessa ja kansainvälisessä kliinisessä lääketutkimuksessa kansallisena tutkimuksesta vastaavana henkilönä. Vuonna 2018 kliinisten lääketutkimusten ammattilaiset valitsivat Mäenpään Vuoden Tutkijalääkäriksi.

Eikä meno ole hiljentynyt. Projekteja on käynnissä edelleen. Mäenpää toimii muun muassa varajohtajana pohjoismaisen gynekologisen onkologian yhdistyksen kliinisessä tutkimusyksikössä, jossa kliinistä lääketutkimusta tehdään paljon. Tutkimusyksikkö on noussut viimeisten vuosien aikana Euroopan kärkijoukkoon.

Myös Docrateelle Mäenpää on tuonut pitkän kokemuksensa kliinisenä lääketutkijana. Tutkimuksen tekemisen motivaattori on Mäenpäälle selvä.

– Se voi kuulostaa naiivilta, mutta haluan löytää potilailleni parempaa hoitoa. Tietysti myös oma kunnianhimoni ajaa työtäni.

PARP-estäjät mullistaneet munasarjasyövän hoidon

Aivan viimeisten vuosien aikana Mäenpää onkin saanut todistaa paremman hoidon tuloa munasarjasyöpään. Hän on ollut mukana uusien, käänteentekevien PARP-estäjä -täsmälääkkeiden kehitystyössä.

– Olen ollut etuoikeutettu, että olen saanut olla tässä työssä mukana. PARP-estäjät ovat mullistaneet edenneen munasarjasyövän hoidon ja tulevat mullistamaan sitä vielä lisää. Tietyssä munasarjatyypissä, joka edustaa noin 70 % kaikista munasarjasyövistä, puolet potilaista hyötyy uusista täsmälääkkeistä. Heillä on noin 60-70 % pienempi todennäköisyys taudin uusiutumiseen kuin verrokkiryhmällä. Jos potilaalla on BRCA-mutaatio, luku on vieläkin korkeampi. Olemme saavuttaneet jo nyt sen, että munasarjasyöpä on muuttunut tietyissä tapauksissa krooniseksi sairaudeksi. Sen kanssa pystyy elämään, jos sitä hoidetaan aktiivisesti. Seuraavien vuosien päästä olemme todennäköisesti yhä enemmän tässä tilanteessa.

Mäenpää kertoo, että myös immuno-onkologiset hoidot tekevät tuloaan munasarjasyöpään. Läpimurtoa ei ole kuitenkaan vielä tehty.

– On todennäköisempää, että hoidot tulevat gynekologista syövistä ensin kohtusyöpään, Mäenpää sanoo.

Mäenpää pitää tärkeänä, ettei tietoa kliinisistä lääketutkimuksista pidetä vakan alla vaan, että potilaat pääsevät näkemään käynnissä olevat tutkimukset helposti. Joillekin tutkimukset voivat tarjota mahdollisuuden silloin, kun tavanomaiset hoidot eivät ole tehonneet.

– Tilanne on onneksi muuttumassa. Potilaat osaavat ottaa aiempaa paremmin yhteyttä tutkimuskeskuksiin ja kansallisen syöpäkeskuksen tuleminen parantaa tilannetta entisestään.

Tulevaisuuden haasteita

Tulevaisuuden haasteiksi Mäenpää mainitsee muun muassa munasarjasyövän varhaisen tunnistamisen. Uusia, lupaavia diagnostiikkamenetelmiä on tutkimuksen alla, ja myös Mäenpää on osallistunut tutkimustyöhön aktiivisesti.

Tulevaisuudessa Mäenpää toivoo myös, että HPV-testi saadaan koko Suomeen kohdunkaulansyövän seulontamenetelmäksi papatestin tilalle.

– Isoissa satunnaistetuissa tutkimuksissa on osoitettu, että HPV-testi löytää syövän esiasteet tehokkaammin kuin papakoe, Mäenpää toteaa.

Kun syöpä löydetään esiastevaiheessa, on se helpompi hoitaa. Esiastemuutoksiin käytetään muun muassa sähkösilmukka- eli loop-hoitoa. Kolposkopialla eli kohdunsuun tähystyksellä saadaan puolestaan lisätietoa papa- tai HPV-näytteessä havaituista muutoksista.

Tulevaisuuden haasteena Mäenpää pitää myös syöpäpotilaiden näkemistä kokonaisuutena.

– Lääketieteen pirstaloituessa tätä on yhä vaikeampi muistaa. Syöpäpotilailla voi olla muitakin vaivoja, joita pitää pystyä hoitamaan. Myös inhimillinen kohtaaminen on tärkeää. Vaikka itse ongelmaan täytyy keskittyä, ovat potilaat ihmisiä, kanssaihmisiä ja lähimmäisiä. Kun potilaan kohtaa, tämä on ensimmäinen asia, joka pitää muistaa.

Vaikka uraltaan Mäenpäälle on jäänyt mieleen monet saavutukset, kuten professuurin saaminen 10 vuotta sitten, nousee silti yksi muisto ylitse muiden.

– Täyttäessäni pyöreitä tutkimuspotilaani järjestivät minulle yllätyskutsut, joihin he olivat leiponeet kakkuja. Se oli positiivinen ja mieleenpainuva hetki. Tunsin, että jotain oli tehty oikein.