Papakoe ei löydä kaikkea syöpää

Kaikki gynekologiset syövät eivät löydy papakokeella. Tärkeää on käydä myös säännöllisissä gynekologisissa tarkastuksissa, vaikka mitään oireita ei olisi. ”Jos tullaan vasta, kun on oireita, voi olla liian myöhäistä”, sanoo Docrates Syöpäsairaalan naistentautien ja synnytysten sekä gynekologisen sädehoidon erikoislääkäri Ilkka Räisänen.

Naisten yleisimmät gynekologiset syövät ovat kohdunrungon syöpä, munasarjasyöpä sekä kohdunkaulan syöpä. Kohdunkaulan syöpää todetaan vuosittain enää vain noin 150 naisella, kun vielä 60-luvulla luku oli 700-800. Huomattavan laskun takana on organisoitu papa-seulonta, jonka Suomi aloitti yhtenä ensimmäisistä maista vuonna 1963. Seulonnan avulla syövän esiasteet voidaan havaita ja hoitaa ajoissa ennen kuin syöpä pääsee kehittymään.

Syöpärekisterin mukaan kutsun seulontaan saavat pääasiassa 30-60 –vuotiaat naiset viiden vuoden välein, mutta osassa kunnista seulotaan myös 25- ja 65-vuotiaat. Docrates Syöpäsairaalan naistentautien ja synnytysten sekä gynekologisen sädehoidon erikoislääkäri Ilkka Räisänen toteaakin, että myös vanhemmalla iällä säännöllisille tutkimuksille on tarvetta.

– Vanhemmiten syöpäsairaudet vain yleistyvät, ja kun väestö elää aiempaa pidempään, syöpien määrä lisääntyy entisestään. Kohdunkaulan syövän kohdalla esiintyvyyspiikit voidaan nähdä 30-44 ikävuoden välillä sekä 60 ikävuoden jälkeen.

Räisänen painottaa, että papakokeiden lisäksi tärkeää on käydä säännöllisissä gynekologisissa tarkastuksissa, sillä papalla päästään pääasiassa vain kohdunkaulan syövän jäljille.

– Monille tuntuu olevan epäselvää, että papakokeella esimerkiksi kohdunrungon tai munasarjojen syövän löytyminen on hyvin satunnaista. Myös kohdunkaulasyövän harvinaisempi muoto, adenokarsinooma, löytyy papakokeella huonommin, sillä solumuutokset ovat siinä vähäisempiä.

Adenokarsinooma on kohdunkaulan kanavan rauhassoluista lähtöisin oleva syöpätyyppi, jonka esiintyvyys on pysynyt kaikki vuodet seulonnasta huolimatta samana. Sen sijaan levyepiteelisyöpien määrä on seulonnan ansiosta vähentynyt. Levyepiteelisyöpä on kohdunkaulan pintasolukosta alkunsa saava kohdunkaulan syövän yleisin muoto.

HPV-testi papakokeen rinnalle

Viimeisten vuosien aikana papakokeen rinnalle on noussut HPV-testi, joka näyttää onko naisella korkean riskin HPV (human papilloma virus) -tartunta. Tartunnan tiedetään olevan yhteydessä molempien kohdunkaulan syöpätyyppien syntyyn.

– Kohdunkaulan syövissä yli 90 %:ssa on mukana HPV-virus. Kestää kuitenkin noin seitsemän vuotta ennen kuin korkeariskinen infektio mahdollisesti muuttuu syöväksi. Vaikeista esiasteista noin 30–40 % etenee syöväksi, lievät harvemmin, Räisänen sanoo.

Koska HPV-tartunta on hyvin yleinen, saavat nuoret tytöt nykyisin HPV-rokotteen osana kansallista rokotusohjelmaa. Rokotteella saavutetaan Räisäsen mukaan erittäin hyvä suoja, kun se annetaan ennen sukupuolielämän alkamista. Joissain tapauksissa rokottaminen voidaan tehdä myös vanhemmalla iällä.

– Kohdunkaulan syövän lisäksi HPV-infektio on mukana monen muunkin syövän synnyssä, kuten emättimen, ulkosynnyttimien, peräaukon, peniksen ja nielun, ja tämän sekä laumasuojan vuoksi Suomen Gynekologi- ja Kolposkopiayhdistykset ovat suositelleet myös poikien rokottamista.

Kun nainen käy säännöllisesti papakokeessa ja HPV-testissä sekä gynekologisissa tarkastuksissa, ollaan gynekologisten syöpien seulonnassa melko hyvässä tilanteessa.

– Sisätutkimuksessa gynekologi näkee ulkosynnyttimet, emättimen ja kohdunkaulan, sekä tunnustelee käsin lantionpohjan, jolloin hän tuntee poikkeavuudet ja kasvaimet. Lisäksi tehdään ultraääni, jolloin seulonta on tehty varsin hyvin. Mikäli epäilyjä syövästä löytyy, voidaan myös gynekologiset kasvainmerkkiaineet tutkia. Keskimäärin kliininen tutkimus ja ultraääni paljastavat kuitenkin jo paljon, Räisänen sanoo.


Docrates Syöpäsairaalan naistentautien ja synnytysten sekä gynekologisen sädehoidon erikoislääkäri Ilkka Räisänen suosittelee naisia käymään papakokeen lisäksi säännöllisissä gynekologisissa tarkastuksissa, jotta syövät löydetään mahdollisimman varhain.

Munasarjasyöpä haastavin

Suurin murheenkryyni on Räisäsen mukaan munasarjasyöpä. 500-600 vuosittaisella tapauksella se on naisten toiseksi yleisin gynekologinen syöpä, joka löydetään usein levinneenä. Tästä johtuen myös ennuste on huonoin.

– Munasarjasyöpä lähettää etäpesäkkeet usein hyvin pienistä kasvaimista, ja oireet tulevat vasta, kun syöpä on jo levinnyt. Hyvin, hyvin varhaista syöpää ei välttämättä löydetä edes gynekologisessa tarkastuksessa. On kuitenkin muistettava, että syövät ovat erilaisia, minkä vuoksi paikallinen munasarjasyöpä voi löytyä oireettomalta naiselta myös sattumalta. Oireettoman potilaan gynekologinen tutkiminen ei siis koskaan ole turhaa, Räisänen painottaa.

Gynekologista syövistä yleisin, mutta paras ennusteisin on sen sijaan kohdunrunkosyöpä. Sen esiintyvyys on noin 800 tapausta vuodessa. Kohdunrungon syöpään sairastuvat yleensä 60–75 –vuotiaat naiset. Tavallinen ensimmäinen oire on gynekologinen vuoto.

– Jos yli 60-vuotias potilas saa vuodon, lähtee hän todennäköisesti heti lääkäriin, jolloin gynekologin on mahdollista ottaa jo vastaanotolla kohdun limakalvolta näyte. Diagnoosiin on yleensä helppo päästä, minkä vuoksi 80 % kohtusyövistä löytyy varhaisessa vaiheessa paikallisina, Räisänen kertoo.

Myös kohdunkaulasyöpään sairastuneista suurin osa paranee, jos tauti todetaan varhaisessa vaiheessa. Mikäli tauti on edennyt, ennuste ei ole yhtä hyvä.

PARP-inhibiittorit uusi toivo munasarjasyövän hoidossa

Gynekologisten syöpien perushoitolinjaan kuuluu leikkaus, solunsalpaajat ja sädehoito. Mikäli viitteitä levinneisyydestä ei ole, on ensisijainen hoitomuoto yleensä aina leikkaus. Kohdunrungon syövässä syövän kasvusyvyys kohdun seinämään määrittää jatkohoidon. Mikäli syöpä on levinnyt laajemmalle, tarvitaan solunsalpaajia ja sädehoitoa. Aivan alkavissa tapauksissa pelkkä leikkaus voi riittää.

– Kohdunkaulan syövässä, jossa on viitteitä imusolmuke-etäpesäkkeistä, ensisijaiseksi hoidoksi tarjottiin vielä joku aika sitten leikkausta ja vasta sitten kemosädehoitoa eli sytostaattien ja sädehoidon yhdistelmää. Nykyisin kuitenkin tiedetään, että kemosädehoidolla ja kudoksensisäisellä sädehoidolla eli niin sanotulla brakyhoidolla saadaan aikaan paremmat tulokset. Koska nykyaikainen sädehoito pystytään antamaan erittäin täsmällisesti, myös haittavaikutusten määrä on vähentynyt. Kohdunkaulan syövän hoidossa on siis menty astetta enemmän sädehoidon puolelle, Räisänen valottaa.

Räisänen sanoo, että haastavinta hoito on munasarjasyövän kohdalla, sillä 60-70 % syövistä löytyy etäpesäkkeitä lähettäneenä. Pidemmälle levinneissä tapauksissa hoito voidaan aloittaa solunsalpaajilla, ja mikäli ne tehoavat ja muutokset vähenevät, on leikkaus edelleen mahdollinen. Leikkauksessa pyritään poistamaan kaikki syöpä, jolloin myös ennuste on parempi.

Räisäsen mukaan munasarjasyöpään on odotettu pitkään uusia lääkkeitä, ja kuluneen vuoden aikana uudet PARP-inhibiittori -nimiset täsmälääkkeet ovat tehneet tuloaan isommin. Niitä hyödynnetään myös Docrates Syöpäsairaalassa. Inhibiittorit vaikuttavat DNA:n korjausmekanismiin ja toimivat parhaiten potilailla, joilla on BRCA1- tai BRCA2-geenimutaatio.

– Kokemus näistä täsmälääkkeistä on vielä vähäistä, mutta tulokset ovat lupaavia. Lääkkeiden odotetaan kasvattavan tulevaisuudessa taudin etenemättömyysaikaa ja parantavan elinaikaennustetta, Räisänen kertoo.

BRCA1- ja BRCA2-mutaatioiden tiedetään aiheuttavan perinnöllistä munasarja- ja rintasyöpää, minkä vuoksi näitä geenivirheitä kantaville naisille suositellaan munasarjojen ja munanjohtimien poistoa, kun lapsiluku on täynnä. HNPCC-geenimutaatio (ns. Lynchin syndrooma) on puolestaan perinnöllisen paksusuoli-kohdunrunkosyöpäoireyhtymän riskitekijä, ja sitä kantaville suositellaan kohdun poistoa 40–50 ikävuoteen mennessä.