Eturauhassyöpäpotilaan kokemus – Perin tarina
– Paikallisen terveyskeskuslääkärin mielestä PSA-kokeen tekeminen vuosittaisen lääkärintarkastuksen yhteydessä oli turhaa, sillä minulla ei ollut oireita. Jouduin vaatimaan testiä, Per Fagerlund kertoo.
Tämän jälkeen hän on mittauttanut PSA-arvonsa vuosittain.
Yhdessä mittauksessa PSA-arvot hyppäsivät ylöspäin. Vuonna 2013 Periltä otettiin biopsia eli kudosnäyte, joka osoitti, että Perillä oli eturauhassyöpä. Kasvain oli kuitenkin niin pieni – neljä millimetriä – ettei sille lääkärin mielestä tarvinnut tehdä mitään.
Maaliskuussa 2014 otettiin uusi kudosnäyte, joka osoitti kasvaimen olevan noin yhdeksän millimetrin kokoinen. Sen jälkeen Per sai virtsatietulehduksen, joka vaikeutti virtsaamista. Tulehdusta hoidettiin antibiooteilla, mutta virtsaamisvaikeudet jatkuivat, joten Perille laitettiin katetri.
– Se ei ollut erityisen mukavaa. Totta kai olisin myös halunnut, että lääkärit olisivat selvittäneet, mikä on vikana, ja tehneet sille jotakin. Sain kuitenkin sen vaikutelman, ettei heitä kiinnostanut. Syövän suhteen minun piti odotella, että saisin kutsun jatkotutkimuksiin.
Per ei halunnut odottaa kauempaa, ja otti yhteyttä Docrateelle
Kutsu jatkotutkimuksiin viipyi, ja Per päätti tutkia muita vaihtoehtoja. Hän löysi Internetistä Helsingissä toimivan yksityisen Docrates Syöpäsairaalan.
– Lähetin sähköpostia Docrateelle ja sain saman tien ajan magneettikuvaukseen.
Magneettikuvaus on paras menetelmä eturauhassyövän paikallisen levinneisyyden selvittämiseen. Se ei kuitenkaan kuulu ruotsalaisen terveydenhuollon perustutkimuksiin eturauhassyövän hoidossa.
– Kävi ilmi, että kasvaimeni oli T3-tyyppinen eli kolmannen asteen kasvain, joka levisi eturauhaskudoksessa. Toisin sanoen tilanne oli hyvin lähellä muuttua vakavaksi – hoito olisi aloitettava heti.
Docrates Syöpäsairaalassa Per sai sädehoitoa viisi kertaa viikossa kahdeksan viikon ajan. Sädehoidon jälkeen Docrateen lääkärit ehdottivat Perille hormonitabletteja, jotka vähentäisivät uusiutumisen riskiä.
Lopulta – Docrateen hoidon jo päätyttyä – Per sai myös kutsun syöpälääkärin vastaanotolle Göteborgiin. Se tuli lokakuussa – kahdeksan kuukautta sen jälkeen, kun toinen kudosnäyte oli osoittanut kasvaimen suurentuneen.
– Lääkäri tunnusti tehneensä syövästäni väärän diagnoosin ja sanoi, että oli hyvä, että olin saanut hoitoa.
Sädehoitoviikkojen ajan Per asui huoneistohotellissa.
– Docrateen henkilökunta auttoi sen varaamisessa. Se oli kävelymatkan päässä Helsingin keskustasta ja sairaalasta. Käytin hyväkseni tilaisuutta työskennellä rauhassa ja kierrellä Helsingissä, joka on loistava kesäkaupunki.
Tyytyväinen mies
Per jaksaa kehua Docrateella saamaansa kohtelua:
– Olin koko ajan tekemisissä saman asiantuntevan ja miellyttävän henkilökunnan kanssa. Minulla oli oma lääkäri ja oma yhteyshenkilö, jotka todella välittivät minusta. Kaikki sujui nopeasti ja tehokkaasti, mutta potilas huomioitiin koko ajan. Tällainen kohtelu parantaa mielialaa – sitä tuntee itsensä varmemmaksi ja luottavaisemmaksi. Henkilökunta ei koskaan vaikuttanut rasittuneelta, vaan he jaksoivat aina kertoa hoidon edistymisestä – ja aikataulut olivat tarkkoja. Jos sanottiin kello 12, se tarkoitti kello 12.00, ei 12.15.
Göteborgissa Per oli tekemisissä seitsemän eri lääkärin kanssa yrittäessään saada hoitoa eturauhasvaivoihinsa.
– Jokainen tapaaminen oli uuden ihmisen kanssa, joiden kaikkien piti lukea hoitokertomus ja esittää kysymyksiä. Silloin aikaa ei jää asioita valaisevalle keskustelulle, vaan potilaiden on tehtävä päätökset omin neuvoin.
– Kun pitäisi sopia seuraava tapaaminen, sanotaan vain: ”Me kutsumme teidät”. Se voi tarkoittaa viikkojen tai kuukausien odotusta. Ruotsalainen sairaanhoito on yleisesti ottaen laadukasta. Henkilöstö on osaavaa ja avuliasta. Organisaatiot ovat kuitenkin sellaisia, että henkilöstön on monesti pakko hoitaa organisatoriset ongelmat ennen potilaiden lääketieteellisiä ongelmia, toteaa Per Fagerlund lopuksi.
