Matti Mononen

Levinnyt eturauhassyöpä: Matin kokemus

Pieksämäkeläinen Matti Mononen jäi eläkkeelle 55-vuotiaana veturinkuljettajan ammatista tuntien itsensä täysin terveeksi. Eläkepäivinä Matin haaveissa oli viettää aikaa mökillä ja Tallinnassa, jossa hänellä on asunto. Kohtalo määräsi toisin. ”Vuodet eturauhassyövän kanssa ovat olleet melkoista vuoristorataa. Minua on juoksutettu, ja lopulta toivoa ei enää annettu”, kertoo Matti.

Matti Mononen oli aina ollut terve. Hän jäi eläkkeelle veturinkuljettajan ammatistaan vuonna 2001 tuntien olevansa elämänsä kunnossa.  Hän vietti aikaansa paljon Tallinnassa, jossa hänellä on toinen koti. Matin aikomuksena oli muuttaa vielä kauemmas ulkomaille leppoisia eläkepäiviä viettämään. Vuonna 2007 suunnitelmiin tuli kuitenkin muutos. Matti vei Tallinnassa ystävänsä syöpäsairaalaan tarkastukseen, kun hoitaja tuli keskustelemaan odotusaulassa istuneen Matin kanssa. Hoitaja tarjosi hänelle syöpäseulontapakettia, jossa tehtäisiin kaikki syöpädiagnostiset tutkimukset, kuten kolonoskopia, eturauhastutkimus ja PSA-arvon mittaus. – Ensin tuumasin, että se on turhaa, mutta hoitajan jatkaessa suostutteluaan, otin tarjouksen vastaan, muistelee Matti.

Tutkimustulokset olivat muuten kunnossa, mutta PSA oli hieman koholla, ja eturauhasen tunnustelussa lääkäri tunsi pienen pippurinkokoisen nystyrän, ja kehotti jatkotutkimuksiin. Matti ei jäänyt silloin asiaa enempää pohtimaan, mutta palattuaan Pieksämäen kotiinsa pari viikkoa myöhemmin, asia tuli mieleen, ja hän kävi kotipitäjänsä terveyskeskuksessa. Sieltä hän sai lähetteen Mikkeliin urologin vastaanotolle. Jatkotutkimuksissa selvisi, että Matilla oli eturauhasessaan toisella puolella pahanlaatuinen syöpäkasvain ja toisella puolella alkava kasvain.

”Valitsin leikkauksen, näin jälkeenpäin olisin valinnut toisin”

Tilanne oli Matille hämmentävä. – En edes tiennyt koko eturauhasesta juuri muuta kuin että Junnu Vainio lauloi siitä. Mitään vaivoja minulla ei ollut. Kun edettiin hoitojen suunnitteluun, tuntui kaikki vielä epäselvältä. Lääkärin puheista Matille ei siinä vaiheessa jäänyt mieleen oikein mitään, ja lääkärin tiedustellessa haluaako Matti hoidoksi leikkauksen vai sädehoidon, hän ei osannut vastata. Hän kysyi mielipidettä hoitajalta, joka vastasi itse vastaavassa tilanteessa valitsevansa leikkauksen. – Ajattelin silloin, ettei minun tarvitse enää tehdä lapsia enkä ajatellut, että leikkauksesta tulisi hankaluuksia, niinpä valitsin sen. Että se on helpoin keino päästä syövästä eroon.

Kolmas heinäkuuta 2007 syöpä leikattiin. – Jälkeenpäin selvisi, että patologin näytettä ja syövän levinneisyyttä ei ollut silloin vielä tutkittu. Tämä pitäisi aina tehdä ennen leikkausta. En ollut ajatellutkaan, että syöpä voisi olla jo levinnyt. Jos levinneisyys olisi ollut tiedossa, olisi oikea hoitomuoto ollut sädehoito, ja leikkaukselta olisi vältytty. Leikkauksella kun ei voi hoitaa syöpää, joka on levinnyt eturauhasen ulkopuolelle.

Leikkauksen jälkeen Matti sai sädehoitoa ja hormonihoitoa. PSA laski ja hoidot olivat tauolla lähes vuoden kunnes PSA lähti taas nousuun. Vuonna 2009 aloitettiin uusi hormonihoito ja lääkehoito. Lääkkeitä vaihdettiin välillä uusiin. – Hoidot tehosivat aikansa, mutta teho hiipui ja PSA lähti laukalle. Lääkkeiden vaihtuessa uusiin magneettikuvat näyttivät vuonna 2012, että syöpä oli levinnyt jo maksaan. Silloin aloitettiin taas uusi lääkehoito, jolla saatiin PSA laskemaan, mutta vaikutus jäi lyhytaikaiseksi. Kuvien avulla seurattiin taudin pysymistä hallinnassa, ettei se päässyt leviämään enempää, Matti muistelee.

”Minusta tuntui kuin varis olisi ammuttu puusta”

Vuonna 2016 Matti ymmärsi jo sopineensa lääkärin kanssa, että maksapesäkkeitä lähdettäisiin hoitamaan sädehoidolla. – Järkytys olikin suuri, kun Kuopiosta tuli päätös ettei maksan sädehoitoa anneta. Ajattelivat kai, ettei mitään ole enää tehtävissä. Minusta tuntui kuin varis olisi ammuttu puusta, Matti kertoo.

– Yksi lääkehoito oli kuitenkin vielä käyttämättä ja oma urologini sanoi, että katsotaan vielä se kortti, kertoo Matti. – Hoito voitiin antaa kotipaikkakunnallani Pieksämäellä, se helpotti sikäli ettei minun tarvinnut matkustaa Mikkeliin.

Sairaus eteni hoidoista huolimatta

Viimeisin lääke pitikin tautia kurissa jonkin aikaa, mutta ei pienentänyt maksapesäkkeitä eikä juuri pudottanut PSA-arvoa. Hiljalleen maksapesäkkeet alkoivat jälleen kasvaa, ja tilanne näytti huolestuttavalta. – Kyselin eri hoitopaikoista, onko mitään tehtävissä, mutta ei ollut. Oma urologini näki, ettei käytössä ollut lääke enää tehonnut ja halusi lopettaa senkin. Itse olisin halunnut jatkaa, vaikka sytostaattihoidot olivat kauheaa rääkkiä. Hoito kuitenkin päätettiin lopettaa.

Matti ei halunnut luovuttaa, vaan päätti ottaa yhteyttä yksityiseen Docrates Syöpäsairaalaan Helsinkiin, jos löytyisi vielä muita hoitokeinoja. –  Minulle sanottiin, että sinne on turha mennä, mutta onneksi menin. Osasin mennä, kun olin lukenut lehdistä sairaalasta ja sairaalan perustaja Timo Joensuusta.

Uusi hoito alkoi tehota heti, ja maksan etäpesäkkeet katosivat

– Kun tulin Docrateelle, Timo Joensuu kertoi, että sairauteeni on useampia hoitovaihtoehtoja ja tarkempien tutkimusten jälkeen voimme sanoa, mikä niistä on paras. Kävimme Timon kanssa läpi tutkimusten ja hoitojen hinnat ja muut käytännön asiat.  Kun PET-kuvaus oli tehty, Timo kertoi, että huono uutinen on se, että maksa on viimeisimmillään, siellä oli valtavat pesäkkeet. Ja hyvä uutinen oli se, että syöpä on ns. PSMA-positiivinen. Tämä positiivisuus tarkoitti sitä, että minulle voitaisiin aloittaa uusi Lutetium-177-PSMA -hoito. Minulle ei luvattu liikaa, vaan sanottiin, että katsotaan miten hoito tehoaa.

Ensimmäistä hoitoa seuraavana päivänä Matista otettiin PET-kuvat. – Kun tulin seuraavana päivänä kuvaukseen, sain hyviä uutisia. Isotooppiylilääkäri Kalevi Kairemo kutsui minut huoneeseensa, ja näytti toiselta kuvaruudulta missä pesäkkeitä oli ensimmäisessä PET-kuvauksessa näkynyt ja toiselta ruudulta hoidon jälkeisen päivän kuvan, josta näki miten hyvin radioaktiiviset merkkiaineet olivat hakeutuneet etäpesäkkeisiin, maksaan ja imusolmukkeisiin. Kaikki näytti siis hyvältä tässä vaiheessa, mutta hoidon tehosta ei vielä tiennyt.

Kuukauden päästä Matilla oli toinen hoitokerta ja kuvaus. – Silloin näimme ensimmäisen kerran hoitotehon. Katsoimme kuvia, ja Kalevi näytti, että jotain on alkanut tapahtua. Ohjelmalla hän pystyi laskemaan kaikki pesäkealueet, ja tulokset näyttivät, että syöpäkasvaimet olivat alkaneet pienentyä. Kävin lutetium-hoidossa yhteensä 7 kertaa, kuukauden välein. Joka kerta Kalevi kutsui minut huoneeseensa, näytti tuloksia, ja sanoi, että ”Nyt on näin paljon pienentynyt”, Matti hymyilee.

– Aina kun tulin, sain siis iloisia uutisia, ja Kalevikin oli hyvillään siitä, että hoito puri niin hyvin. Kuuden hoitokerran jälkeen maksasta oli kadonneet kaikki syöpäsolut. Imusolmukkeissa oli vielä jäänteitä syövästä ja siksi minulle annettiin vielä yksi hoitokerta. Imusolmukkeissa oleviin syöpäsoluihin hoito ei kuitenkaan tehonnut. Imusolmukkeissa oleva syöpä ei ole enää vaarallinen, mutta Timo ehdotti, että nekin kannattaa hoitaa sädehoidolla, jolla niistä saatetaan päästä eroon. Ja tässä sitä ollaan, viidestoista sädehoito menossa ja kymmenen jäljellä, sanoo Matti tapansa mukaan rauhallisena myhäillen.

Matti ja Kalevi Kairemo

”Haluan auttaa muita samassa tilanteessa olevia”

– Mitään hetken riemua minulle ei ole tullut. Aluksi ajattelin, että syöpä keksii kuitenkin vielä jotain, mutta Kalevi sanoi, että tällä erää syöpä on nitistetty. Pikkuhiljaa siis ymmärsin, että uusi lääke tehoaa, kertoo Matti liikuttuneena.

Matti haluaa kertoa tarinansa, koska toivoo auttavansa sillä muita eturauhassyöpää sairastavia. – Minulta on kolme kaveria kuollut syöpään. Heitäkin hoidettiin vuosia, eikä mielestäni tarpeeksi tehokkaasti. Ihmisen aikaa menee hukkaan ja miten paljon enemmän maksaakin yhteiskunnalle, kun tauti ehtii levitä, kuin jos heti hoidettaisiin tehokkaasti. Tämä on minun kokemukseni, Matti toteaa vakavana. Minua hoidettiin vuosia ja juoksutettiin paikasta toiseen. Oma urologini Mikkelissä on kuitenkin onnekseni auttanut minua koko ajan.

– Tuntui se silloin pahalta, kun vietiin se viimeinen oljenkorsi, kun sädehoitoa ei annettu. Mutta nyt näyttää hyvältä, ei kannata vanhoja muistella enää. Haluan kuitenkin lähettää terveisiä muille, jotka ovat samassa tilanteessa: Hankkiutukaa heti alkuun mahdollisimman nopeasti tehokkaaseen hoitoon. Nyt on vaihtoehtoja. Kun ajattelen sitä lähtökohtaa vuonna 2007, kun syöpä todettiin, niin eihän silloin esimerkiksi näitä Lutetium-hoitoja ollutkaan. Hoidot ovat kuitenkin kehittyneet koko ajan. Koen menettäneeni parhaita elinvuosia, kun en ole pystynyt toteuttamaan itseäni kuten lähtemään ulkomaille, koska hoidot ovat koko ajan olleet päällä. Nyt elämä kuitenkin tuntuu hyvältä.

Docrateella minua on hoidettu hyvin ja arvostaen

– Docrateella minua on kohdeltu erittäin hyvin, ja olen tyytyväinen hoitoon ja palveluun. Kaikki toimii hyvin, ja henkilökunta on ystävällistä. Täällä ei tarvitse odotella ja pääsee nopeasti kuten sairaalaan pitääkin päästä. Potilasta arvostetaan täällä.

Pieksämäeltä on Helsinkiin matkaa, mutta Matti on käynyt hoidoissa junalla, vaikka asunnonkin voisi vuokrata ihan sairaalan läheltä. Matti kertoo, että matkustamiseen tottuu. – Aikanaan olen matkustanut paljon, kun olin veturimiehenä. Junassa kulutan aikaani esimerkiksi katsomalla Yle Areenaa.

Voimat ovat palanneet, ja nyt tuntuu hyvältä

– Tällä hetkellä voin ihan hyvin. Ainoa sivuvaikutus on ollut se, että sylkirauhasen toiminta on heikentynyt ja sitä on hoidettu jääpusseilla. Kostuttelen suuta vedellä vähän väliä. Vatsavaivaakin on ollut hieman. Mutta ei mitään häiritsevää sivuvaikutusta. Verrattuna entisiin aikoihin, esimerkiksi sytostaattihoitoihin, vointini on huomattavasti parantunut. Ja minulla on jälleen voimia liikkua. Kävelen taas joka päivä, ja se on ollut hyvä asia, jalat vetreytyvät, ja kunto nousee sitä mukaan kun kävelee.

Kesällä Matti saa taas mökillä pihahommissa hyötyliikuntaa ja talven lumityöt myös pitävät miehen aktiivisena. Häntä on myös aina kiinnostanut taide, ja hän on kerännyt taidetta ikänsä. – Tytär on taiteilija, hänellä on tällä hetkellä näyttely Berliinissä, kertoo Matti isän ylpeydellä. – Nyt kun hoidot alkavat olla takana, niin voisi olla aika toteuttaa se, mikä eläkevuosien alussa jäi. Tallinnan asunto olisi tarkoitus myydä, ja lähteä vähän kauemmaksi. Nyt jos tästä selvisin, niin monta vuotta voin tässä elää ilmeisesti. Minulla on energisempi olo, elämä ei tunnu enää vastenmieliseltä.

Helsingissä 19.3.2018

**

Kysyimme Docrates Syöpäsairaalan sädehoidon ylilääkäri Timo Joensuulta, minkälaisia kokemuksia levinneen eturauhassyövän ja uudesta lu-PSMA-hoidosta on saatu:

Matti Monosen saama lutetium-PSMA -hoito on uusi radioaktiivinen hoitomuoto, jota voidaan antaa eturauhassyöpäpotilaalle, jolla on Ga-PSMA-PET-TT-kuvauksella varmistettuja PSMA-positiivisia etäpesäkkeitä. Lääke on vielä verrattain uusi Suomessa, mutta hoito on osoittautunut tehokkaaksi ja hyvin siedetyksi. Lutetium-PSMA -radiolääke hakeutuu eturauhassyöpäsoluihin niiden sijainnista riippumatta ja mahdollistaa syöpähoidon, vaikka syöpä olisi levinnyt laajalle.

Matin kohdalla uusi lääke tehosi. Erittäin suuresta tautimassasta ja saattohoitovaiheeseen edenneestä tilanteesta huolimatta Mattia on voitu hoitaa hyvin tehokkaasti erittäin vähäisin haittavaikutuksin.

Kokemus tuo jälleen uutta toivoa kaikille niille, joiden syöpä on jo siinä vaiheessa, että sitä ei täysin kokonaan voida parantaa. Syöpääkin voidaan hoitaa kroonisena sairautena. Aktiivisten hoitojaksojen välillä voi olla joskus pitkiäkin hoitotaukoja. Eturauhassyöpää voidaan seurata helposti verikokeilla – seurannassa ei tarvitse tehdä kalliita kuvantamistutkimuksia muulloin kuin vasta siinä vaiheessa, jos verikokeet viittaavat syövän uusiutumiseen ja etenemiseen. Seurantaa suositellaan jatkettavan vähintään kerran vuodessa, mutta syövän aggressiivisuus huomioiden joskus jopa kuukausittain.

Miksi valita Docrates Syöpäsairaala?

  • Nopeus: syöpälääkärille muutamassa päivässä, hoitoon viikossa
  • Korkeatasoinen hoito: laitteet ja syövänhoidon osaajat huipputasoa
  • Yksilöllisyys: omalääkäri ja oma hoitotiimi
  • Toinen mielipide: asiantuntijan arvio nykyisestä hoitosuunnitelmasta
Ajanvaraus 010 773 2000 ma-to 8-18, pe 8-16