Omaisen kokemus: Äitini sairastui rintasyöpään

Syksy 2011 oli kaunis. Meille se kuitenkin näyttäytyi hyvin toisenlaisena. Syyskuussa äitini rinnassa havaittiin poikkeavanlaatuinen kyhmy. Mammografiassa ei näkynyt mitään, mutta ultraääni viittasi kudosmuutokseen. Kyhmystä otettiin paksuneulanäyte, ja me jäimme odottamaan tuloksia.

Äiti lähti tuoksi ajaksi Espanjaan. Matka ei tuonut helpotusta, sillä äiti oli levoton ja ahdistunut koko viikon ja soitti minulle monta kertaa peloissaan. En itse uskonut, että näyte antaisi syytä huoleen, ja yritin siksi parhaani mukaan rauhoitella äitiä.

Paluutaan edeltävänä päivänä, torstaina, äiti soitti Espanjasta. Vastasin tuttuun tapaan reippaasti puhelimeen. Tällä kertaa uutiset olivat kauheita. Äiti itki puhelimeen: ”Se on syöpä!”

Pelätty sana koskettaa myös omaisia

En voinut uskoa sitä todeksi. Sana ”syöpä” kaikui päässäni, mutta minun oli pakko yrittää rauhoittua – äiti parka oli yksin vieraassa maassa tällaisen uutisen kanssa! Tällaiseen ei kukaan voi koskaan mitenkään valmentautua. Lopetettuamme tuon kauhean puhelun soitin hädissäni ystävilleni, mutten saanut kuin itkettyä ja toisteltua sitä kamalaa sanaa.

Pelko ahdisti minua, mutta yritin kaikin voimin työntää sen syrjään. Päätin, että me selviäisimme tästä hinnalla millä hyvänsä. Että selviäisimme tästä yhdessä. Äitiä en jättäisi yksin. Soitin vielä samana päivänä kunnalliseen sairaalaan, josta minulle luvattiin, että äiti pääsisi heti hoitoon. Sulatellessani ajatusta siitä, että äiti joutuisi sairaalaan – ympäristöön, jota en missään nimessä voinut kuvitella hänelle hyväksi –, etsin myös muita vaihtoehtoja. Ystävät ehdottivat, että tutustuisin yksityisen syöpäsairaalan Docrateen internetsivuihin.

Äiti palasi kotiin perjantain vastaisena yönä. Aamulla äidin vielä nukkuessa minä soitin Docrateelle. Puhuin hoitajan kanssa pitkään selittäen tilannettamme ja sitä, että halusin äitini johonkin positiivisen ympäristöön, jossa hän voisi oikeasti tervehtyä. Kesken puhelun äiti heräsi. Hän kuuli puheluni ja totesi lakonisesti, että hänelle oli yhdentekevää, missä häntä hoidettaisiin. Docrateen hoitaja ymmärsi hyvin tilannettamme ja vakuutti minulle, että äiti kiinnostuisi hoidostaan, kunhan olisi siihen valmis. Minä puolestani vakuutuin siinä vaiheessa, kun hoitaja kysyi, miten äitini oli ottanut uutisen syövästään ja miten me pärjäsimme keskenämme. Siitä hetkestä tiesin, että halusin äitiäni hoidettavan juuri Docrateessa. Hoitaja lupasi järjestää kaiken ja palata mahdollisimman pian asiaan.

Muutamaa tuntia myöhemmin hoitaja soitti kertoakseen, että hän oli varannut äidille heti maanantaiksi ajat sekä onkologille että leikkaavalle kirurgille. Olin otettu, että asia järjestyi niin nopeasti. Puhelun jälkeen sanoin äidille, että saat tämän päivän maata sängyssä ja itkeä kaikessa rauhassa, mutta huomenna sinun on noustava ylös ja pukeuduttava tai minä suuttuisin. Vaikka päivä oli ollut äärimmäisen raskas meille molemmille, jo samaisena iltana me istuimme yhdessä kahvipöydän ääressä.

Kun hätä on suuri, apu on lähellä

Maanantaina ajoimme sekavissa tunnelmissa Helsinkiin. Lämmin ilmapiiri Docrateella kuitenkin yllätti minut, eikä muista asiakkaista kukaan näyttänyt sairaalta, vaikka tiesin, että varmasti lähes kaikilla heistä oli syöpä. Se oli pelottavaa, mutta samalla jotenkin rauhoittavaa. Sain uutta rohkeutta ja toivoa tavattuamme lääkärin, sillä äitini kasvain todettiin pieneksi, ja lääkärit arvelivat, että ennuste olisi hyvä.

Aikaisin tiistaiaamuna tapasimme Laser Tilkassa leikkaavan kirurgin. Laser Tilkka on Docrateen yhteistyökumppani rintasyöpäleikkauksissa. Äitiä ei edelleenkään juuri kiinnostanut, mitä hänelle tehtäisiin, kunhan ”se” vain poistettaisiin kokonaan. Jossain vaiheessa havahduinkin siihen, että minä keskustelin lääkärin kanssa eri vaihtoehdoista ja tein päätöksiä äidin puolesta. Päädyimme lopulta siihen, että rinta poistettaisiin kokonaan ja rakennettaisiin uudestaan samassa operaatiossa.

Ammattitaitoinen ja empaattinen tiimi lievensi ahdistusta

Tuon tapaamisen jälkeen, päivien kuluessa, äiti alkoi vihdoin kiinnostua siitä, mitä hänelle tehtäisiin, ja minä yritin selittää, mitä tuleman pitäisi. Koska tiesimme, että äitiä olisi hoitamassa erittäin ammattitaitoinen ja empaattinen tiimi, ajatus leikkauksesta oli helpompi kestää. Viikkoa myöhemmin palasimme sairaalaan, ja äiti meni urheasti leikkaukseen.

Operaatio kesti monta tuskaisen pitkää tuntia. Vasta leikkauksen perusteella tietäisimme, oliko syöpä levinnyt muualle. Odotin tuloksia ystäväni luona, kun hoitaja lopulta soitti: ”Halusin vain soittaa ja kertoa, että äitisi kainalot ja imusolmukkeet ovat puhtaat. Äitisi voi hyvin. Leikkaus jatkuu vielä, mutta soitan heti, kun olemme valmiita, niin voit tulla tänne hänen luokseen.”

Olin niin helpottunut ja onnellinen, että aloin itkeä. Ensin itkin sitä, kuinka ihanaa oli kuulla nämä hyvät uutiset, ja sitten sitä, miten upeaa oli, että hoitaja soitti minulle. Miten huomaavainen hän olikaan ajatellessaan pelkoani ja ahdistustani, jotka molemmat johtuivat lähinnä siitä, etten tiennyt, missä mentiin.

Leikkauksen jälkeiset päivät olivat pitkiä. Istuin sairaalassa äidin vuoteen vierellä aamusta iltaan. Äiti kuntoutui päivä päivältä. Hoitohenkilöstö oli uskomattoman hienoa: he eivät pelkästään huolehtineet äitini hyvinvoinnista, vaan katsoivat myös minun perääni. Hyvät uutiset olivat, että kasvain oli kooltaan vain seitsemän milliä ja ettei syöpä ollut levinnyt. Se merkitsi, että mitä todennäköisimmin muita toimenpiteitä ei tarvittaisi.

Takapakki säikäytti

Kaksi viikkoa myöhemmin koimme kuitenkin järkytyksen. Patologiset testit osoittivat, että kasvain oli II asteen HER-2 positiivinen, estrogeeni-reseptoripositiivinen rintasyöpä. Se tarkoitti, että äidille jouduttaisiin antamaan vasta-ainehoitoa, jota voidaan annostella joko yksinään tai solunsalpaajahoitoon yhdistettynä. Pelästyimme hirvittävästi.

Siirryimme lääkehoitoa varten Tilkasta Docratesiin. Räätälöimme yhdessä lääkärin kanssa äidille parhaiten sopivan hoitokokonaisuuden, joka otti huomioon äidin fyysisen ja henkisen hyvinvoinnin. Ensimmäiseen hoitosessioon astelimme jännittyneinä. Äiti oli peloissaan. Mitä jos hän saisi allergisen reaktion tai oksentelisi jatkuvasti? Äidin ystävät olivat neuvoneet häntä ottamaan mukaan oksennuspussin: ”Oksennat kuitenkin koko päivän”, he sanoivat. Mielessä pyöri myös ajatus, että jos kaikki menisikin syystä tai toisesta pieleen…

Ensimmäisellä kerralla hoitaja istui äidin vieressä häntä koko ajan rauhoitellen. Hoitaja oli upea; hän otti äidin huolet tosissaan. Ja kun me lähdimme kotiin, saimme hyviä neuvoja sekä käskyn soittaa heti, jos vain mikään askarrutti meitä.

Äiti voi kaikesta huolimatta hyvin läpi hoitojen. Hän ei oksentanut kertaakaan ja oli niin vahva, että saatoimme matkustella Euroopassa useaan otteeseen. Ja vaikka hänen hiuksensa hiukan ohenivat, äiti oli riemuissaan, etteivät ne lähteneet kokonaan ja ettei hän joutunut käyttämään peruukkia.

Päivä kerrallaan

Kerta kerralta käynnit Docrateella helpottuivat. Saamamme hyvän hoidon lisäksi me ystävystyimme henkilökunnan kanssa. Hoidot olivat kuitenkin sekä henkisesti että fyysisesti erittäin raskaat. Mutta uskon vakaasti siihen, että empaattinen, tietäväinen ja huolehtivainen hoitotiimi, edistykselliset ja tarkat hoitomuodot sekä saumaton yhteistyö Docrateen ja Tilkan välillä vaikuttivat merkittävästi äitini hyvinvointiin.

Odottaminen on kaikille syöpäpotilaille pahinta. Sen takia olikin niin upeaa, että saimme tulokset heti ilman jonottamista ja tarpeetonta odottelua. Tällaisessa tilanteessa jokainen ekstratunti on liian kauan.

Vaikka vuosi oli meille vaikea, se oli myös opettavainen. Olemme joutuneet arvioimaan elämäämme uudelleen ja oppineet nauttimaan jokaisesta päivästä. Emme koskaan toivo joutuvamme suosittelemaan syöpäsairaalaa kenellekään, mutta jos joudumme, niin suosittelemme ilman muuta Docrateeta. En olisi voinut löytää äidille parempaa paikkaa tervehtyä!

Nyt äidillä on terveen paperit, ja siitä me haluamme kiittää seuraavia hoitohenkilökunnan jäseniä: Tiia Pihlamaata, Katariina Laurilaa, Leila Vaalavirtaa ja Arja Vilkkoa sekä ihania hoitajia Marttaa, Jenniä, Mariannea ja Malviinaa. Ilman teitä me emme olisi siinä, missä nyt olemme!

 

Lue lisää aiheesta:

Rintasyövän leikkaushoito | Rintasyövän säde- ja lääkehoito | Rintasyövän ennuste ja uusiutuminen