Torstenin kokemus: Levinnyt eturauhassyöpä
”Olen saanut uuden elämän”
Torsten Lundberg ottaa meidät vastaan asunnossaan, jonka hän omistaa Tukholman keskustassa vaimonsa Britt-Marisin kanssa. Torsten on salskea ja hyväkuntoisen oloinen, ja hänellä on pilkettä silmäkulmassa. Hän leikkaa sokerikakusta ohuita viipaleita ja kertoo, että syöpähoitojen jälkeen hän on tarkkaillut syömisiään. Minulle hän tarjoaa kuitenkin kohteliaasti paksumpaa viipaletta.
– Hoitojen aikana Docrateessa kyselin, miten voisin itse edistää parantumistani. Voisin kuulemma vähentää sokerin käyttöä ja syödä muutenkin terveellisemmin, hän selittää.
On vaikea uskoa, että Torsten oli alle yhdeksän kuukautta sitten niin vaikeasti sairas ja voimaton, että hän pystyi uupumukseltaan tuskin kävelemään.
– Olin käynyt samalla urologilla vuosikaudet. Hän määräsi minulle eturauhaslääkettä, vaikka sanoikin kaiken olevan kunnossa, Torsten kertoo. Torsten otti lääkkeensä sen kummemmin miettimättä arvellen, että eturauhasvaivat kuuluivat asiaan yli 80-vuotiailla.
Persoonallisuus muuttui ja elämänhalu katosi
Lääke muutti miehen persoonallisuuden. Aiemmin elämänmyönteinen Torsten alkoi asennoitua yhä kielteisemmin kaikkeen ja tunsi itsensä aina väsyneeksi sekä apaattiseksi. Hän vaikutti menettäneen elämänhalunsa kokonaan – ennen niin pirteä ja iloinen Torsten oli muuttunut täysin.
Torstenin miniä Helena sattui kerran kuuntelemaan radiosta entisen eturauhassyöpäpotilaan haastattelua. Sitä kautta Torstenin poika Björn sai tietää Helsingissä toimivasta Docrates Syöpäsairaalasta. Hän soitti sairaalaan saman tien ja sai heti varattua isälleen ajan. Hoitaja pyysi Torstenin potilaskertomukset ja PSA-arvot, ja vain muutaman päivän kuluttua Torsten, Björn ja tyttärenpoika istuivat lentokoneessa matkalla Helsinkiin ensimmäisiin tutkimuksiin.
Eturauhassyöpä oli levinnyt
– Kävi ilmi, että Torstenin syöpä oli levinnyt ja hän sairasti aggressiivista, metastasoitunutta syöpää. Torsten oli siinä vaiheessa uupunut ja huonovointinen. Hän oli lakannut ottamasta lääkettä, ja sädehoito aloitettiin, Björn kertoo.
– Muistan, että minulla oli todella turvallinen olo. Huomasin olevani osaavissa käsissä, ja hoitohenkilökunta piti koko ajan minut ja Björnin ajan tasalla hoitojen etenemisestä, Torsten sanoo.
Torsten sai sädehoitoa päivittäin kahdeksan viikon ajan. Viikonloppuisin hän ja Björn pääsivät kuitenkin käymään kotona perheidensä luona. Alussa Torsten nukkui suurimman osan aikaa. Päivän tärkeimmät tapahtumat olivat hoitohenkilökunnan kanssa pidetty palaveri ja 20 minuutin sädehoito. Niiden välillä hän lepäsi.
– Mutta vaikka Torsten olikin todella väsynyt, hän jaksoi mennä päivittäin odotushuoneeseen tapaamaan muita potilaita. Siellä hän sai vaihtaa kokemuksia ja jutella hetken muiden kanssa, Björn kertoo.
Sekä Björn että Torsten kiittelevät sairaalan täsmällistä toimintaa ja ennen kaikkea henkilökohtaista palvelua. Se oli heille tärkeää ja sai heidät tuntemaan, että heistä pidettiin hyvää huolta.
– Torsten oli ääritapaus. Hän oli lähes 90-vuotias, sairasti levinnyttä syöpää ja oli hyvin heikossa kunnossa. Hänen tilassaan tapahtui kuitenkin käänne ja hän alkoi piristyä, Björn sanoo.
Hoito tehosi ja vointi koheni
Hoidot päättyivät joulun aatonaattona vuonna 2015. Torstenin PSA-arvot olivat laskeneet, eikä siinä vielä kaikki. Hän oli lisäksi laihtunut 12 kiloa ja on nykyisin pirteämpi kuin aikoihin.
EU:n potilasdirektiivi takaa EU-maiden kansalaisille oikeuden saada hoitoa muissa jäsenmaissa, ja sen ansiosta Torstenkin sai hoidoista maksamansa summan takaisin Ruotsin sosiaalivakuutuskassasta.
Björn, joka on ollut koko ajan isänsä tukena hoidoissa, pitää edelleen yhteyttä Docrates Syöpäsairaalaan. Torsten käy säännöllisesti verikokeissa, jotta hänen PSA-arvoaan voidaan seurata. Jos arvot nousevat, Torsten ja Björn lähtevät saman tien Docrates Syöpäsairaalaan, jotta Torstenin terveydentila voidaan tutkia.
Tällä hetkellä Torsten vaikuttaa kuitenkin olevan hyvässä kunnossa, joten uusia käyntejä Docrateella ei välttämättä tarvita. Torsten on päivä päivältä vahvempi ja on saanut elämänhalunsa takaisin.