kuva-varian-rapid-arc-controlled

Suomalaiset fyysikot sädehoidon annossuunnittelun pioneereja

Suomalaisten fyysikkojen ansiosta sädehoito syrjäyttää kirurgiaa eturauhassyövän hoidossa

Vuonna 1993 aloittaessani erikoistumiseni syöpätauteihin ja sädehoitoon, minulle opetettiin, että eturauhassyöpää sairastaville miehille syöpälääkäreillä ei ole oikein mitään annettavaa. Hoitovalikoimaan kuului lähinnä kipusädehoito, jos kaikki muut hoitokeinot oli käytetty ja syöpä vain eteni kivuliaasti luustometastaasien kasvaessa. Lääketieteessä hoitokäytännöt kuitenkin muuttuvat vuosien saatossa varsin radikaalistikin. Vanhat kollegat kertovat esimerkiksi kuinka ne lääkkeet, joita he nuorina lääkäreinä Meilahden ensiavussa käyttivät sydäninfarktien hoitoon, on sittemmin tutkimuksissa osoitettu jopa haitallisiksi.

Tänä päivänä sädehoito on osoittautunut monin paikoin tehokkaammaksi kuin kirurgia syövän hoidossa. Voisi kuvitella, että varmin tapa syövästä paranemiseksi olisi poistaa se elin kokonaan, missä syöpä sijaitsee. Näin ei kuitenkaan ole eturauhasen kohdalla. Itse otin Suomessa sädehoidossa tietokonepohjaisen annossuunnitteluohjelmiston käyttöön vuonna 1995 tietämättä, että sen tausta oli vahvasti suomalainen. Viisikymmentä miestä sai tuona vuonna parantavassa tarkoituksessa radikaalin kolmiulotteisen sädehoidon ja miehet alkoivat levittää sanaa Suomen eturauhassyöpä potilasyhdistyksessä, nykyisessä PROPO:ssa, potenssin ja virtsanpidätyskyvyn eli eturauhasen elimenä säästävästä syövän hoidosta. (Sittemmin PROPO:n rinnalle on perustettu toinenkin eturauhassyöpäpotilaiden asiaa ajava potilasyhdistys ERSY, eturauhassyöpäpotilaiden tuki r.y.)

Tuohon aikaan Pirkanmaan ja Uudenmaan alueilla oli meneillään laaja eurooppalainen eturauhassyövän seulontatutkimus, missä kymmeniä tuhansia miehiä kutsuttiin PSA-testeihin. Kyse on helposti otettavasta verinäytteestä, mistä analysoidaan eturauhasen solujen erittämän PSA-valkuaisen määrää. Mikäli arvo on koholla, se voi viitata syöpämuutokseen eturauhasessa. Syövänhoidon kannalta tilanne on ihanteellinen, jos syöpä löydetään tällaisen tutkimuksen perusteella oireettomana alkuvaiheessaan. Perinteisesti on niin, että Suomessa nimenomaan kirurgit, eli eturauhasesta puhuttaessa urologit, vastaavat pääsääntöisesti eturauhasen tutkimisesta ja siten myös syöpäepäilyissä näytteiden ottamisesta. Jos  syöpä löydetään, kirurgien tehtäväksi jää kertoa myös hoitovaihtoehdot. Kirurgit suosittelevat mieluiten ensisijaisesti eturauhasen poistoleikkausta eivätkä välttämättä edes mainitse sädehoitovaihtoehtoa, sillä leikattujen määrä on ollut jo vuosia laskussa muuallakin kuin vain Suomessa ja kirurgeilla on huoli oman erikoisalansa puolesta.

Seulontatutkimuksen aikaan 90-luvulla miehille kerrottiin melko tasapuolisesti siitä kuinka syöpä voidaan parantaa joko sädehoidolla tai leikkauksella. Sädehoitoon päätyneille kerrottiin tuolloin, että paikallisena löydetyissä syöpätapauksissa leikkauksen hoitotulokset olivat hieman paremmat vielä 90-luvulla, mutta silti miehet halusivat valita sädehoidon, koska riski potenssin eli mieskunnon ja myös virtsanpidätyskyvyn menetyksestä liittyivät nimenomaan leikkaus-, ei sädehoitoon. Tänä päivänä sädehoidon tulokset paikallisesti levinneessä syövässä on selvästi entistä paremmat.

Vuonna 2005 tein selvityksen hoitojen jakautumisesta Suomessa. Kävi ilmi että sädehoidettujen määrä Suomessa oli kaksinkertainen leikkaushoidettuihin verrattuna. Aivan samaan tapaan USA:ssa leikkausten määrä eturauhassyövän parantavana hoitomuotona oli romahtanut 90 luvun alun kahdesta kolmanneksesta yhteen kolmannekseen sädehoidettujen hyväksi.

No, miten suomalaiset fyysikot sitten tulivat kuvioihin mukaan? Pekka Aalto toimi säteilyturvakeskuksessa valvovana fyysikkoviranomaisena ymmärtäen, että työvälineet sen mittaamiseksi, kuinka paljon ihminen sai loppujen lopuksi säteilyä sädehoidon yhteydessä, olivat varsin alkeellisia. Niinpä hän perusti Dosetek nimisen yhtiön 1980, joka alkoi valmistaa sädehoidon mittalaitteita. Samalla Dosetek yhtiössä alkoi sädehoidon tietokonepohjaisen annossuunnitteluohjelmiston kehitystyö, missä päällikkönä toimi Harri Puurunen, joka myös on fyysikko. Dosetekin kehittämästä Cadplan ohjelmasta tulikin hyvin pian ylivoimainen työkalu sädehoidon optimoimiseksi niin, että kohdekudoksen sädeannosta voitiin nostaa terveitä kudoksia paremmin suojaten. Sittemmin Cadplania kehitettiin edelleen niin, että hoito voitiin kohdistaa monesta eri suunnasta vieläpä niin, että hyvin pieniin rakenteisiin voitiin kohdistaa eri suunnista eri määrä säteilyä, jolloin alettiin puhua intensiteettimuokatusta sädehoidosta (IMRT). Tämä hoito oli jo niin monimutkainen, että Harri Puurusen piti viedä ohjelma testattavaksi maailman vanhimpaan yksityiseen syöpäsairaalaan Memorial Sloan Kettering Syöpäkeskukseen New Yorkissa, koska kukaan eurooppalainen ei rohjennut tehdä testausta ohjelmiston monimutkaisuuden vuoksi. Tässä kohtaa alkoi sädehoidon voittokulku merkittävänä osana syövän hoitoa elimet säästävänä hoitomuotona. Itse suunnittelin pohjoismaissa ensimmäisen intensiteettimuokatun sädehoidon vuonna 2000.

Amerikkalainen Varian on maailman suurin edistyksellisten sädehoitolaitteiden valmistaja. Varian ostikin Euroopassa markkinajohtajaksi nousseen Dosetekin kesällä 1993, mutta suomalaisten onneksi jäi tekemään ohjelmistokehitystyötä jatkaen sitä edelleen Helsingissä. IMRT:n jälkeen on jo nähty uusimpana vallankumouksellisena kehitysvaiheena ne synergiaedut, mitä oli laite- ja ohjelmistokehitystyön yhdistämisellä. Hoitokohteen määrittelykään ei enää perustu pelkästään tietokoneannossuunnittelukuvaukseen, joka antaa tärkeän kudostiheystiedon, jotta voidaan laskea säteen kulun annosjakauma kudoksissa, vaan kuvafuusioiden avulla voidaan hyödyntää myös funktionaalista kuvaustietoa magneettikuvista, joiden tarkkuutta on nostettu huikeasti käyttämällä peräsuolen sisäistä magneettikelaa. Uusimpana kuvaustekniikkana hyödynnämme positroniemissiotomografia eli PET-tekniikkaa, joka antaa useimmiten tarkimman tiedon aktiivisten syöpäsolujen sijainnista. Hoitokone pannaan pyörähtämään ihmisen ympäri niin, että sädehoitokenttiä on muutaman sijasta satoja. Kaikissa hoitokentissä voidaan dynaamisesti säätää samanaikaisesti tietokoneohjauksella hyvin ohuita metalliliuskoja äärimmäisen nopeasti liikuttamalla eri pinnoille kohdistuvan säteilyn määrää. Teknologia onkin saanut nimekseen RapidArc. RapidArc sädehoito on parhaimmillaan lähes haitatonta ja se näkyy myös hyvin konkreettisesti hoitotyössä.

Vanhoille miehille sanotaan usein, että heidän eturauhassyöpäänsä ei tarvitsisi edes yrittää hoitaa parantavasti, sillä se etenee todennäköisesti hyvin hitaasti. Moni näistä miehistä on diagnoosin saadessaan 70-75 vuotta ja muutoin varsin hyväkuntoisia, osa jopa urheilullisia ilman muita vakavia sairauksia. Niinpä he elävät syövän kanssa hyvinkin 85 – 90-vuotiaiksi. Useimmilla syöpä etenee ja miehet kastroidaan, mutta hormonihoidon tehokin hiipuu yleisesti ottaen suurimmalla osalla alle viidessä vuodessa, joskus siihen menee kymmenkunta vuotta. Kun sitten alun perin parantavasta hoidosta paitsi jätetty syöpä alkaa edetä eturauhasen sisällä, se pyrkii tukkimaan virtsaputken johtaen tilanteeseen, missä mies ei pysty virtsaamaan, vaan hänet täytyy katetroida enemmän tai vähemmän pysyvästi. Sädehoitohan on tehokas tapa hävittää paikallinen syöpä. Olen tavannut monta 85-90-vuotiasta, joille on sanottu etteivät he kestä sädehoitoa. RapidArc -sädehoidon hekin ovat kestäneet erittäin hyvin. Ovat tyytyväisiä voidessaan elää normaalia elämää virtsaamiskykynsä säilyttäen ilman, että munuaisiin tarvitsee laittaa letkuja.

Timo Joensuu
Perustaja, sädehoidon ylilääkäri,
LT, kliinisen onkologian dosentti
Syöpätautien ja sädehoidon erikoislääkäri

Julkaistu Lisätty kategoriaan Blogi