Kun läheisellä todetaan syöpä – Psykoterapeutti antaa omaiselle vinkit kriisin käsittelyyn

Syöpätautien parissa 40 vuotta työskennellyt syöpätautien erikoislääkäri ja psykoterapeutti Päivi Hietanen kertoo, että paras tapa läheiselle tukea potilasta on lieventämällä tämän pelkoja ja luomalla uskoa. 

– Perusohjeet ovat siinä mielessä yksinkertaisia, että on hyvin tärkeää olla toiselle läsnä sekä pyrkiä säilyttämään oma rauhallisuus ja kyky olla toiveikas. Joillekin se tuki voi olla hyvin käytännöllistäkin: esimerkiksi sitä, että omainen jaksaa tuoda potilasta hoitoihin. Ihmisten tarvitsema tuki on aina hyvin yksilöllistä, Hietanen avaa.

– Vaikka potilaan läheinen haluaisi tukea syöpään sairastunutta rakastaan ja ehkä kokee sen jopa velvollisuudekseen, on kuitenkin tärkeää ymmärtää, että myös omainen itse voi olla ihan yhtä suuressa hädässä kuin potilaskin. Tiedämme  tutkimuksista, että omaisilla on ahdistusta siinä missä potilaallakin ja hekin voivat hyvin usein olla tuen tarpeessa. Minusta se on kova vaatimus, että henkilön tulee antaa läheiselleen täydellistä tukea samaan aikaan, kun on itsekin psyykkisessä kriisissä.

Arjen rutiineista ei kannata luopua

Hietanen painottaa, että oman jaksamisensa ylläpitämiseksi omainen ei voi unohtaa itseään tai alkaa elää vain toisen ehdoilla.

-Tärkeä yleisasia on se, että omaisen täytyy yrittää pitää omasta elämästään kiinni – että tällä olisi mahdollisuus lepoon ja vaihteluun, kavereiden näkemiseen ja harrastamiseen. Arki on kuitenkin se, mikä ihmisiä vaikeissakin tilanteissa kantaa. Se lähtee ihan sellaisista perusrakenteista, että noustaan ylös, syödään ja lähdetään liikkeelle. Jotta voi auttaa toista, pitää ensin varmistaa oma jaksaminen, Hietanen kertoo.

Avainasemassa armollisuus itseään kohtaan

Hietanen soisi näkevänsä omaisilta enemmän armollisuutta itseään kohtaan sen sijaan, että he vaatisivat itseltään kohtuuttomia. Armeliaisuuteen liittyy myös se, että omainen sallisi itselleen tarpeeksi aikaa asioiden sisäistämiseen ja niihin sopeutumiseen. Moni saattaa esimerkiksi kokea huonoa omaatuntoa siitä, ettei osaa ajatella vaikeina aikoina ”niin myönteisesti kuin pitäisi”.

-Tunteet ovat luonteeltaan sellaisia, ettei kukaan voi pakottaa itseään ajattelemaan jollakin tavalla – etenkään tällaisissa tilanteissa, jotka ovat jokaiselle vaikeita. Jotkut ihmiset ovat luontaisesti toiveikkaampia kuin toiset, eikä kenenkään pitäisi yrittää väkisin sulloa itseään sellaiseen muottiin, joka ei tunnu oikealta.

– On aivan normaalia reagoida voimakkaasti, ja asian työstö on pitkä prosessi. Ihmisen mieli tarvitsee aikaa sopeutumiseen, mutta aina on hyvä muistaa se, että vaikeatkin tunteet menevät jossain vaiheessa ohi, Päivi Hietanen sanoo.

Turha toivo – onko sellaista edes olemassa?

Miten läheinen voi sitten välttyä antamasta ”turhaa toivoa” potilaalle – vai onko mikään toivo ylipäänsä turhaa? Hietanen painottaa, että ihmismieli on luontaisesti kyvykäs sopeuttamaan toivoa vallitsevien olosuhteiden mukaisesti.

– Toivoa voi olla niin kauhean monenlaista. Voi olla pysyvän paranemisen toivoa, mutta se voi olla myös sitä, että elämässä tulisi eteen jotain itselleen tärkeää: että olisi jäljellä vielä hyviä päiviä, pääsisi vielä kesämökille tai pystyisi säilyttämään järjen niin kauan kuin elää. Ihmisillä on kyky muuttaa sitä skaalaa, mitkä elämän realiteetit ovat. Unelmoinnille on aina täysi lupa, Päivi Hietanen muistuttaa.

Apua syöpäsairaan läheiselle

Syöpäpotilaan omainen voi hakea itselleen apua Docrates Syöpäsairaalan lisäksi esimerkiksi potilasjärjestöjen tukiryhmistä:

• Propo Suomen eturauhassyöpäyhdistys ry, www.propo.fi
• Rintasyöpäyhdistys Europa Donna www.europadonna.fi
• Suomen Suolistosyöpäyhdistys Colores www.colores.fi
• Suomen Gynekologiset Syöpäpotilaat www.gysy.fi
• Syöpäjärjestöjen neuvontapalvelu https://www.kaikkisyovasta.fi/neuvontapalvelut/
• Tukea on eri muodoissa; puhelimitse tapahtuvasta tuesta vertaistuki- ja ryhmätoimintaan
• Tukea voi tarvita myös toimeentuloon ja potilaan oikeuksiin liittyen
• Myös työterveyshuolto voi olla omaiselle tärkeä avun lähde