Eturauhassyöpä

Eturauhassyövän oireet

Eturauhassyövän varhaisvaihe on usein vähäoireinen tai jopa kokonaan oireeton, ja eturauhassyövän oireet saattavat muistuttaa eturauhasen liikakasvun oireistoa. Sekä eturauhasen liikakasvuun että eturauhassyövän oireisiin kuuluvat tyypillisimmin erilaiset virtsanpidätykseen tai virtsarakon tyhjentymiseen liittyvät vaivat. Kaikki eturauhasvaivat on syytä käydä tutkituttamassa asiantuntijan luona, sillä vain tarkempien tutkimusten avulla selviää liittyvätkö oireet eturauhassyöpään.

Eturauhassyövän diagnostiikka

Eturauhassyövän hoidon onnistumisen perusta on oikea ja tarkka syöpädiagnoosi mahdollisimman varhaisessa vaiheessa. Eturauhassyövän toteaminen alkaa urologian tai syöpätautien erikoislääkärin vastaanotolla perusteellisilla tutkimuksilla. Lääkäri tekee myös tunnustelututkimuksen eli tuseerauksen, joka antaa tärkeää tietoa eturauhasen, virtsaelinten ja sukuelinten tilasta. Lisäksi lääkäri voi tehdä eturauhasen ultraäänitutkimuksen. Mikäli tässä vaiheessa on syytä epäillä syöpää esimerkiksi kohonneen PSA-arvon tai poikkeavan eturauhasen tunnustelututkimuksen perusteella, lääkäri määrää lisätutkimuksia diagnoosin tekemiseksi, esimerkiksi STHLM3-testin ja eturauhasen magneettitutkimuksen. Syöpä varmennetaan ja sen aggressiivisuus selvitetään kudosnäytetutkimuksella.

Edustavimmat näytteet epäilyttävistä syöpämuutoksista saadaan magneettiohjaukseen perustuvalla robottiavusteisella navigaatiobiopsialla. Jotta eturauhassyöpää voidaan hoitaa tehokkaasti, pitää syövän mahdollinen levinneisyys paikantaa mahdollisimman tarkasti. Eturauhasen magneettitutkimus on tarpeellista tehdä aina ennen lopullista leikkaus- tai sädehoitopäätöstä. Magneettitutkimus paljastaa syövän mahdollisen kasvun eturauhasen ulkopuolelle.

Eturauhassyövän hoito

Eturauhassyövän hoito tulee aina suunnitella yksilöllisesti taudin ominaisuuksien mukaan. Hoidon valintaan vaikuttavat muut mahdolliset sairaudet, mahdolliset viitteet korkean riskin eturauhassyöpään, levinneisyystutkimusten tulokset sekä potilaan omat toiveet. Paikallinen tai paikallisesti edennyt eturauhassyöpä voidaan parantaa yhä useammin sädehoidolla. Eturauhassyövän ominaisuuksista riippuen sädehoito voidaan räätälöidä monella eri tavalla. Ulkoisessa sädehoidossa on valittavana useita eri tekniikoita ja sädehoito voidaan antaa myös kudoksensisäisenä HDR-brakyhoitona. Aggressiivisissa syövissä paras hoitotulos saadaan todennäköisimmin yhdistämällä ulkoinen sädehoito kudoksensisäiseen korkean annosnopeuden HDR-hoitoon.

Riskitekijöiden perusteella sädehoitoon voidaan yhdistää myös lääkehoitoja. Yleisimmin lääkehoitoa annetaan levinneessä eturauhassyövässä, mutta myös korkean riskin paikallisissa syövissä lisähoitona. Uudet lääkkeet soveltuvat usein myös iäkkäille, monisairaille potilaille sekä käytettäväksi osana yhdistelmähoitoja. Nämä uudet eturauhassyöpälääkkeet ovat usein sekä tehokkaampia että paremmin siedettyjä kuin aikaisemmat lääkkeet, ja ne voivat olla tehokkaita myös aikaisempien lääkkeiden jo menetettyä tehonsa. Uusilla lääkkeillä voidaan helpottaa oireita, hidastaa taudin etenemistä erityisesti luustossa ja pidentää elinaikaa.

Levinneen eturauhassyövän hoito

Levinneen eturauhassyövän hoito tulee aina suunnitella yksilöllisesti. Ensilinjan hoitoon kuuluu aina lääkehoito, yleisimmin hormonaalinen hoito ja solunsalpaajahoito, tai niiden yhdistelmä sekä usein luustoa vahvistava lääke, jos syöpä on levinnyt laajasti luustoon. Erikoistekniikoilla hoitoon voidaan liittää myös sädehoito, vaikka etäpesäkkeitä olisi laajastikin.

Mikäli eturauhassyöpä saadaan lääkehoidoilla etenemättömään vaiheeseen, pyrimme Docrates Syöpäsairaalassa aina antamaan myös eturauhasen paikallisen sädehoidon, joka on myös osoittautunut tehokkaaksi levinneen eturauhassyövän hoidossa, ja jolla pyritään mm. ehkäisemään muutoin myöhemmin uhkaavaa virtsaumpi -tilannetta.

Hormoni- ja solunsalpaajahoidot voivat tehota pitkäänkin, mutta yleensä hoitojen teho lakkaa ennemmin tai myöhemmin. Näissä tilanteissa toisen linjan hoitona isotooppihoito luustoon hakeutuvalla radioaktiivisella lääkkeellä (radium tai samarium) on osoittautunut tehokkaaksi ja turvalliseksi, silloin kun etäpesäkkeitä on vain luustossa. Yksittäisiä luuston etäpesäkkeitä voidaan hoitaa myös tarvittaessa ulkoisella sädehoidolla. Radiumin ja samariumin rinnalle on löytynyt uusia, vielä kokeellisia radioaktiivisia lääkkeitä: 177-lutetium-PSMA ja 225-actinium-PSMA. Nämä hoidot voivat olla lisämahdollisuus etenkin iäkkäille potilaille, joille perinteinen solunsalpaajahoito voi olla haasteellista ja jopa vasta-aiheista muun muassa rankkojen sivuvaikutusten vuoksi.