Mihin syöpäpotilas tarvitsee yksilöllistä ravitsemusterapiaa?

Vaarallinen tila uhkaa syöpää sairastavan selviytymistä

Kakeksia eli liika laihtuminen tarkoittaa vaikeasta aliravitsemustilasta johtuvaa riutumista, johon liittyy laihtumisen lisäksi huono yleisvointi ja väsymys. Tila uhkaa etenkin pitkälle edenneestä syövästä kärsiviä henkilöitä, sillä syöpäsairaus tuo mukanaan usein ruokahaluttomuutta, muutoksia makuaistissa, nielemisongelmia, kipua sekä erilaisia syöpään liittyviä aineenvaihdunnallisia häiriöitä ja tulehduksia. Lisäksi syöpään liittyvä kiihtynyt katabolia eli rasvan ja lihaksen katoaminen sekä syöpäkasvaimen itse tuottamat aineenvaihduntaa kiihdyttävät aineet vaikuttavat vahvasti riutumistilan kehittymiseen. Kakeksia tuottaa ongelmia syöpäpotilaan selviytymiselle erityisesti siksi, että pitkään edennyttä laihtumista on paljon vaikeampaa, usein jopa mahdotonta, pysäyttää.

Liika laihtuminen on henkeä uhkaava tila pitkälle edennyttä syöpää sairastavalla. Sen riski ja alkaminen on tunnistettava varhain. Hoidon kulmakivi on runsasenergiainen ruokavalio, jossa ruokavalion perinteiset terveellisyyselementit ovat toissijaisia.

Lisäenergiaa itselle mieluisasta ruoasta

Energian saannin lisääminen laihtumisen pysäyttämiseksi on ensiarvoista, koska laihtuminen ja siihen liittyvä puutteellinen ravintoaineiden saanti heikentää puolustuskykyä, mielialaa, kykyä sietää itse syöpähoitoja, sekä kykyä liikkua ja toimia normaalisti. Riutuminen ja kakeksia voivat myös pahimmillaan johtaa heikkenevän yleiskunnon kierteeseen. Tämän vuoksi on ensiarvoisen tärkeää, että lyhyellä aikavälillä kakeksiassa tai sen riskissä oleva henkilö panostaa riittävään energian määrään ja ravintoaineiden saantiin.

Syöpäpotilaan selviytymisen kannalta kaikkein tärkeintä on, että laihtumista tai sen riskiä ei ole. Liika laihtuminen, riutuminen tai niiden riski tulee pysäyttää runsasenergiaisella ruokavaliolla. Tässä taistelussa kaikki keinot ovat sallittuja. Keskeistä on, että potilas pitää kiinni itselle luontaisista ruokailutavoista ja mieliruoista, sillä täyskäännös ruokavaliossa ”liian terveelliseen” suuntaan voi tässä tilanteessa kääntyä itseään vastaan ja pahentaa laihtumista.

Rasva sekä proteiini ravitsemuksen keskiössä

Laihtumiseen liittyvien riskien vuoksi on tärkeää, että syöpää sairastava saa ruokavaliostaan riittävän määrän energiaa. Tätä tavoitetta tukee parhaiten rasvan sekä proteiinin saannin lisääminen ruokavaliossa. Riittävä proteiinin saanti ehkäisee lihaskatoa ja säilyttää siten toimintakykyä. Lisäksi kun keho saa tarpeeksi energiaa, sen keräämä proteiini jää lihasten ja kudosten rakennusaineeksi sen sijaan, että se kuluisi kehon välittömäksi polttoaineeksi.

Eurooppalaisten syöpäpotilaan ravitsemusohjeiden mukaan (2016) rasvan saaminen ohittaa tärkeydessään jopa hiilihydraatit. Lohi, rasvainen liha, täysrasvaiset maitotuotteet, pähkinät ja kerma ovat oivallisia ruoka-aineita rasvan saannin lisäämiseen. Hyvä tavoite rasvan saamiselle on esimerkiksi 3-5 ruokalusikallista rypsiöljyä, oliiviöljyä tai voita päivässä.

Proteiinia sen sijaan tulisi nauttia vuorokaudessa vähintään 1,0 g painokiloa kohti, mutta mieluiten jopa 1,5 g. Proteiinia voi lisätä ruokavalioon esimerkiksi lihan, kalan, kananmunan, rahkan, raejuuston, kovan juuston, plusmaidon tai -piimän, proteiinijuomien ja –patukoiden tai heraproteiini-, soija-, hamppu-, tai riisiproteiinijauheen muodossa. Syöpää sairastavan kannattaa hoitojen ajan valita kaikki tavalliset proteiinipitoiset ruokansa rasvaisempina kuin aiemmin.

Jopa päivittäinen herkuttelu voi olla hyvästä syöpäpotilaalle – niin kauan kun se ei vie ruokahalua

Jälkiruokien, välipalojen, mehujen ja muiden makeiden herkkujen nauttiminen voi normaaleja ravintosuosituksia vastoin olla jopa järkevää siinä tilanteessa, kun syöpäpotilas on päässyt laihtumaan liikaa. Kakeksian välttämisen kannalta esimerkiksi patukallinen suklaata (30–50 g), yksi annos jäätelöä (2 dl) tai yksi leivos per päivä ovat täysin sallittuja. Makean ruoan nauttimisessa on kuitenkin riskinä ruokahalun heikentyminen, minkä vuoksi myös syöpäpotilaiden tulee välttää liiallista herkuttelua.

Niin syöpää sairastavien kuin terveidenkin ihmisten on kuitenkin hyvä muistaa, että ruokavalion noudattamisesta ei pidä missään nimessä tulla elämäntehtävä, joka jättää varjoonsa kaiken muun. Liika tarrautuminen ja ylitarkkuus (ortoreksia) ovat omiaan heikentämään elämänlaatua ja vähentämään ruokailuun liittyvää iloa. Ortoreksinen käytös ja ylitarkkuus voivat lisäksi horjuttaa muihin hoitomuotoihin sitoutumista.

Yksilöllisen ravitsemusterapian hyödyt syöpäpotilaalle

  1. Tutkittuun tietoon perustuvalla yksilöllisellä ruokavalio-ohjauksella ja sitä seuraavilla elintapamuutoksilla voidaan tehokkaasti ehkäistä syövän uusiutumista.
  2. Ravitsemusterapeutti seuraa vitamiinien, hivenaineiden, proteiinin ja muiden ravintoaineiden, sekä päivittäisen kalorimäärän saantia ja antaa tarvittaessa ohjausta niiden saannin lisäämiseksi tai vähentämiseksi.
  3. Esimerkiksi diabetekseen, veganismiin, keliakiaan tai ärtyneen suolen oireyhtymään liittyvät erikoisruokavaliot saadaan sovitettua syöpähoitoja tukevaan ruokavalioon turvallisesti.
  4. Hoitoon liittyvien haittavaikutusten, kuten vatsaoireiden, vähentäminen ruokavalion ja ravintolisien keinoin.
  5. Keskustelu ja tuki syömiseen, ruokavalioasioihin ja syöpään liittyvästä ahdistuksesta, liiallisesta syömisen tarkkuudesta ja ravitsemustekijöiden yleisestä tärkeydestä.
  6. Ruokavaliomuutosten seuranta ja tuki muutosten toteuttamisessa.
  7. Hyvien ja luotettavien lisätiedon lähteiden ääreen ohjaaminen.

Lähde: Reijo Laatikainen ja Timo Joensuu: Syö hyvin, voi paremmin – Ravinto syövän ehkäisyssä ja hoidon tukena. Kirjapaja 2017.

Lue lisää terveys- ja hyvinvointipalveluistamme.