Voidaanko kohdunkaulan syöpä hävittää maailmasta?

Saksalaiselle professori Harald zur Hausenille myönnettiin lääketieteen ja fysiologian Nobel-palkinto vuonna 2008 hyvästä syystä. Hän osoitti työryhmineen, että niin sanottu korkean riskin papilloomavirusinfektio (HPV) on kohdunkaulan syövän välttämätön edellytys.

HPV-infektiot ovat tavattoman yleisiä. Suomalaisessa aikuisväestössä 85 %:lla löytyy verestä vasta-aineita, jotka osoittavat sairastetun infektion. Suurin osa HPV-infektioista on täysin oireettomia ja häviää itsestään immuniteetin kehityttyä. Joidenkin virustyyppien kohdalla infektio kuitenkin pitkittyy ja kohdunkaulassa alkaa vähitellen kehittyä solumuutoksia.

Tällaisia virustyyppejä kutsutaan korkean riskin tyypeiksi. Näistä tärkeimmät ovat HPV16 ja HPV18. Ne aiheuttavat yli 70 % kohdunkaulan syövistä. Perinteisellä Papa-kokeella etsitään juuri näiden virustyyppien aiheuttamia solumuutoksia.

Papa-kokeeseen perustuvia joukkoseulontoja on järjestetty Suomessa 1960-luvun alkupuolelta lähtien, ja niiden perusteella löytyneiden syövän esiasteisen hoidon ansiosta uusien kohdunkaulasyöpien ilmaantuvuus on vähentynyt noin 80 %. Väheneminen tapahtui seulontojen ensimmäisten 20 vuoden aikana, mutta merkittävää laskua ei ole enää tapahtunut 1980-luvun puolivälin jälkeen. Ilmaantuvuus on päinvastoin viime aikoina hieman noussut.

Näin ollen voidaankin sanoa, että pelkällä Papa-kokeella kohdunkaulan syöpää ei olla saatu eikä tulla saamaan täysin nujerretuksi.

Professori zur Hausenin käänteentekevä tutkimuslöydös mahdollisti uuden aikakauden alun taistelussa kohdunkaulan syöpää vastaan.

Ensinnäkin viruksen osoittamiseen perustuvat seulontamenetelmät ovat osoittautuneet huomattavasti herkemmiksi syövän esiasteiden löytämisessä kuin Papa-koe. Suomessa aloitettiin HPV-testiin perustuva seulonta Papa-kokeen sijasta Tampereella vuonna 2012, ja tulokset ovat olleet erinomaisia. Helsinki, Turku ja käytännössä koko Etelä-Suomi Lappeenrantaa lukuun ottamatta ovat sittemmin ottaneet HPV-testauksen käyttöön, ja on vain ajan kysymys, että koko Suomi siirtyy HPV-testauksen piiriin.

Sekä Papa- että HPV-seulonta on kohdunkaulan syövän niin kutsuttua sekundaaripreventiota (ennaltaehkäisyä). Niiden ansiosta löydetään joko viruksen aiheuttamat muutokset tai itse virus, mutta ne eivät toisaalta estä virusta lisääntymästä elimistössä ja aiheuttamassa tuhojaan.

Itse virusinfektio voidaan estää vain primaaripreventiolla eli rokottamalla. Suomessa murrosikäiset tytöt ovat saaneet HPV-rokotteen osana kansallista rokotusohjelmaa vuodesta 2013 lähtien. Nyt myös pojat ovat pääsemässä mukaan ohjelmaan. Tämä on hieno saavutus, sillä myös pojilla esiintyy HPV-virusten aiheuttamia syöpiä. Poikien rokottaminen edesauttaa lisäksi niin sanotun laumasuojan kehittymistä. Laumasuojalla tarkoitetaan tilannetta, jossa virukselle immuuneja ihmisiä on väestössä niin paljon, ettei virus enää ”löydä” uusia tartutettavia.

– Tähän mennessä iso ongelma on ollut kuitenkin se, etteivät kaikki rokotteeseen oikeutetut ole sitä ottaneet. HPV-rokotteen kattavuus koko Suomen tasolla on vain noin 70 %. HPV-rokote sai aikoinaan huonon lähdön, sillä sen lanseeraamisen aikaan kohuttiin sikainfluenssarokotteen aiheuttamista narkolepsiatapauksista. Tämä oli omiaan aiheuttamaan yleistä rokotusvastaisuutta. Nyt koronaviruspandemian aikana rokotevastaisuus todennäköisesti merkittävästi vähenee, kertoo Johanna Mäenpää, Docrates Syöpäsairaalasta.

Suomessa kohdunkaulan syöpä on jo tähän mennessä saatu voimakkaasti vähenemään, mistä on kiittäminen Papa-seulontoja. Kunhan osallistuvuus HPV-seulontoihin ja etenkin HPV-rokotuksiin saadaan nousemaan yli 90 %:iin, tulee kohdunkaulan syövästä Suomessa todennäköisesti hyvin harvinainen sairaus.

Maailmalla kohdunkaulan syöpään sairastuu edelleen vuosittain yli puoli miljoonaa ihmistä. Suurin osa syöpätapauksista on kehitysmaissa, joiden on ollut käytännössä mahdoton järjestää tehokasta seulontaa. Rokotusohjelma olisi sen sijaan helpompi toteuttaa. Tästä osoituksena on isorokon hävittäminen maan päältä.

Vastaus otsikon kysymykseen on siis periaatteessa myönteinen. Ennen kuin tämä saavutetaan tarvitaan kuitenkin poliittista tahtoa, rokotuksen ilosanoman levittämistä maapallon syrjäisiinkin kolkkiin sekä yhteisöjen hyväksyntää.