Kertomus aggressiivisesta eturauhassyövästä – Per-Anders, 62

Kohonnut PSA-arvo paljasti syövän

Ulkopuolisen voisi olla vaikea arvata mitä kaikkea Per-Anders on viimeisen kahdeksantoista kuukauden aikana joutunut käymään läpi – niin pirteältä ja positiiviselta hän näyttää.

62-vuotias Per-Anders on kotoisin Falkenbergistä Ruotsin länsirannikolta, jossa hän työskentelee yksikönjohtajana paikallisessa vanhainkodissa. Hänellä on avopuoliso ja kaksi jo kotoa muuttanutta lasta. Vapaa-aikansa hän viettää muun muassa tenniksen, uinnin ja kalastuksen parissa sekä koiran kanssa lenkkeillen. Vanhoilla päivillään hän on myös tykästynyt matkailuun ja hänen tavoitteeksensa onkin tullut nähdä ja kokea niin paljon kuin hän pystyy, niin kotimaassaan Ruotsissa kuin muualla Euroopassa.

Syöpädiagnoosi ei luonnollisesti ollut osa hänen tulevaisuudensuunnitelmiaan.

– Kaikki alkoi kun olimme marraskuun lopulla vuonna 2016 lähdössä perhematkalle Varsovaan ja huomasin joutuvani käymään pissalla useita kertoja yössä. Päätin käydä lääkärillä tutkimuksissa, mutta kaikki tutkimusarvot olivat hyviä.  Pyysin sitten lääkäriä ottamaan varmuuden vuoksi vielä PSA-testin.

Joulukuun puolella lääkäri soitti takaisin kertoakseen PSA:n olevan 24, minkä seurauksena Per-Anders sai kutsun biopsiaan. Tammikuun 7. päivänä otettu biopsia eli kudosnäyte vahvisti eturauhassyöpädiagnoosin. Hoitosuunnitelmana oli robottiohjattu leikkaus, jossa koko eturauhanen poistettaisiin.

Uusi löydös käänsi hoitosuunnitelman päälaelleen

Ennen leikkausta Per-Anders päätettiin kuitenkin lähettää Lundin yliopistolliseen sairaalaan ylimääräisiin kuvantamistutkimuksiin. Tutkimus paljasti, että syöpä olikin levinnyt paikallisesti ainakin kolmeen imusolmukkeeseen, joten leikkaussuunnitelmat peruttiin. Uudeksi hoitosuunnitelmaksi tuli 15 kerran ulkoinen sädehoito.

– Lääkäri, jonka tapasin Lundissa, sanoi, että jos levinneisyyttä löytyy useammasta kuin kahdesta imusolmukkeesta, ei syöpää enää hoideta parantavassa mielessä, vaan siirrytään palliatiiviseen hoitoon. Se tuntui järkyttävältä.

Per-Anders ei ollut tyytyväinen päätökseen, joten hän päätti hakea toista mielipidettä Sahlgrenskan sairaalasta. Päätös oli kuitenkin sama. Lisäksi hänelle todettiin, että yksi imusolmukkeista sijaitsee niin lähellä aorttaa, ettei sen sädettämistä voida suositella lainkaan. Sädehoitoja kuitenkin jatkettiin muuten normaalisti yhdistettynä hormonihoitoon, jonka seurauksena toukokuussa 2017 PSA-testi näytti nollaa.

– Silloin minulle sanottiin Ruotsissa, etteivät he aio enää jatkaa hoitoa, koska PSA on mittaamattoman pienissä lukemissa. Itse kuitenkin tiesin, että kehossani oli yhä syöpää: siellä oli edelleen ainakin kolme syövän valtaamaa imusolmuketta ja lisäksi tiedettiin, että Gleason luokituksen mukaan syöpä oli aggressiivinen, Per-Anders sanoo tohkeissaan. – On käsittämätöntä että ”Ruotsin mallissa” ei tehdä mitään jos PSA on mittaamattomissa. Minun mielestäni on väärin joutua istumaan ja odottamaan PSA-arvon nousua vaikka hyvin tiedetään, että kehossani on yhä syöpää.

Siirsi hoitonsa Suomeen

Per-Anders oli kuullut, että Suomessa eturauhassyöpää hoidetaan paljon vahvemmin ja ennakoivammin. Hänen äitinsä oli myös sattunut näkemään jutun Docrates Syöpäsairaalasta ja eräästä sairaalassa hoidetusta potilaasta Kommunalarbetaren –lehdessä. Kun Per-Anders Ruotsissa sai huonoja uutisia toisensa perään, näytti äiti lukemansa jutun pojalleen. Tämän jälkeen Per-Anders havaitsi sairaalan mainoksen netissä.

– Koimme, että se oli merkki. Soitin heti Docrateen hoitajalle Johannalle ja sain ajan heinäkuulle 2017.

Heinäkuussa Per-Anders saapui Suomeen Docrateelle tapaamaan hoitotiimiään. Samalla syöpä myös kuvattiin, jonka jälkeen hoitomuodoksi suositeltiin kuutta sytostaattihoitoa, joita annettaisiin yksi aina kolmen viikon välein.

Hoitojakso alkoi elokuussa ja sujui suhteellisen hyvin. Koko hoitojakson ajan Per-Anders asui kotonaan Falkenbergissä. Hän lähti aikaisin aamulla lennolla Göteborgista Helsinkiin ja palasi iltaan mennessä takaisin kotiin.

– Jouduin lähtemään Falkenbergista neljältä aamuyöllä ehtiäkseni kello kahdeksan lennolle, mutta toisaalta ehdin aina takaisin kotiin viimeistään kello kymmeneksi illalla. Toisin sanoen lensin tänne Docrateelle, sain sytostaatit, ja läksin heti takaisin, Per-Anders kertoo.

Jatkuva matkaaminen kodin ja sairaalan välillä väsytti häntä toisinaan, mutta hän jaksoi ponnistella, sillä hän tiesi olevansa hyvissä käsissä.

Helsinki on tullut tutuksi

Kun sytostaattihoidot loppuivat alkuvuodesta 2018 tapasi Per-Anders jälleen hoitotiiminsä, joka kertoi että hänelle tulisi aloittaa jälleen sädehoidot. Hoitoja annettaisiin joka arkipäivä viiden viikon ajan. Sädehoidon ajan Per-Anders asui Helsingissä Docratesin järjestämässä asunnossa maanantaista perjantaihin, lentäen kotiin viikonlopuksi. Asunto sijaitsi Kampissa vain pienen välimatkan päässä sairaalasta ja vuodenvaihteen erikoistarjouksen ansiosta hän sai sen maksutta.

– Nyt voin jo sanoa, kun olen ollut täällä niin monet kerrat, että alan tuntemaan Helsingin. Tämä on älyttömän hieno kaupunki, etenkin kesäaikaan. Vähän samantyyppinen kuin Tukholma, vaikka hintataso on toki hieman korkeampi, Per-Anders kommentoi väliaikaista kotikaupunkiaan.

Per-Anders kävi töissä koko sairausajan, joko 25 %:sesti tai täyspäiväisesti. Sairaslomalla hän oli ainoastaan Helsingissä tehdyn sädehoidon aikana.

HDR-brakyhoidolla sädehoito täsmennettiin entistä tarkemmin

Ulkoinen sädehoito saatiin päätökseen 16.helmikuuta.2018. Vaikka lantiossa ja aortan alueella sekä pehmytkudoksissa aikaisemmin havaittu levinneisyys oli saatu poistettua, paljastivat kuvantamistutkimukset itse eturauhasen edelleen sisältävän syöpäsoluja. Hoitotiimi suositteli tilanteeseen HDR-brakyterapiaa, jossa säteilylähde ohjataan ohuilla neuloilla millintarkasti suoraan eturauhaseen.

– Aluksi olin hieman pettynyt jatkosuunnitelmiin, sillä olin kuvitellut hoitojen olevan ohi – olinhan jo saanut sytostaatteja ja imusolmukkeeni olivat jo puhtaat. Lääkäri kuitenkin selitti minulle hyvin selkeästi miksi hoitoja täytyy jatkaa, mikä auttoi minua tajuamaan että tämä kannattaa tehdä.

Nyt Per-Andersille on takana yksi HDR-hoito, ja tuoreimmat kuvantamistutkimukset näyttävät ettei hänessä ole enää merkkejä aggressiivisesta syövästä.

Päässyt helpolla

Tänä päivänä Per-Anders ei vain näytä pirteältä, vaan kertoo myös tuntevansa itsensä terveeksi, vaikka hoidot ovat toki aiheuttaneet joitakin sivuoireita. Hormonihoidot muun muassa aiheuttivat lihasten katoamista, lihomista ja kasvonpiirteiden pyöristymistä ja sytostaatit kipua polvissa sekä eräänlaisen hermovaurion, joka aiheuttaa sormiin pistelyä, kylmettymistä ja tunnottomuutta. Myös hiukset ja karvat ympäri kehoa putosivat hoitojen seurauksena, mutta ne ovat ehtineet jo kasvaa takaisin entistä tuuheampina. Myöhempi sädehoito ei sen sijaan ole aiheuttanut mitään ongelmia, vaikka Ruotsissa se aiheutti vatsavaivoja.

– Loppujen lopuksi olen kuitenkin sitä mieltä, että olen päässyt helpolla. Mitään dramaattisia sivuoireita minulla ei ole ollut, Per-Anders pohtii.

”Jos olen onnekas, tulen paranemaan täysin”

Per-Andersilla on edessä vielä kaksi HDR-hoitoa. Sen jälkeen hoitojen pitäisi olla ohi, lukuun ottamatta hormonihoitoja joita tullaan jatkamaan vielä ensi kevääseen asti. Hormonihoitoja varten Per-Anders tulee tapaamaan omaa urologista hoitajaansa Halmstadin sairaalassa puolivuosittain, ensi kerran toukokuussa.

– Sen jälkeen odotetaan ja katsotaan mitä tapahtuu. Kovin paljoa enempää ei voi tehdä. Jos olen onnekas, tulen paranemaan täysin. Toivon toki etten sairastuisi levinneeseen eturauhassyöpään, mutta toisaalta tuntuu hyvältä tietää, että Docrateella on tarjolla vaihtoehtoja myös siihen, kuten uusimmat isotooppihoidot. On hienoa että eturauhassyövän hoidossa on menty niin paljon eteenpäin, sillä joillekin nämä vielä kokeelliset, mutta tehokkaiksi ja siedetyiksi osoittautuneet hoidot voivat olla viimeinen toivo.

Vertaistukea muilta potilailta

Arviolta 15 % Docratesin potilaista on kotoisin Ruotsista ja ruotsalaisten potilaiden osuus on jatkuvassa kasvussa. Myös Per-Anders huomasi tämän melko pian hoitojen alun jälkeen.

– Sain todella monta ruotsalaista kaveria täältä. Meistä kehkeytyi oikein mukava pieni porukka, hän kertoo.

Etenkin eräästä Kenneth nimisestä miehestä tuli hänelle läheinen ystävä. Heillä oli tapana tehdä paljon yhdessä, etenkin sädehoitojakson aikana.

– Sädehoito kestää vain 15 minuuttia päivässä, joten aika käy helposti pitkäksi. Siksi minä ja Kenneth menimme usein ulos yhdessä heti hoidon jälkeen. Yleensä minut sädetettiin kello kahdeksan aamulla ja Kenneth siinä yhdeksän pintaan. Sen jälkeen kokoonnuimme aulaan juttelemaan – ja lopulta mukaan liittyi pari muutakin ruotsalaista.

Tätä yhteistä kokoontumista sairaalan vastaanotossa hän kutsuu leikkisästi ”aikuisten tarhaksi”. Ryhmällä oli tapana tavata myös Svenska Klubbenissa, joka on Docrateen Nordic tiimin aloite jolla pyritään auttamaan ruotsalaisia potilaita löytämään vertaistukea ja ystäviä pienen kahvihetken lomassa.

– Täällä oppii tuntemaan toisensa vaikka tapaisi vain pienen hetken ajan. Vaikka tulemme kaikki eri taustoista ja olemme erilaisia ihmisiä, meitä yhdistää yhteinen ongelma – syöpä.

Tulevaisuudensuunnitelmissa Per-Andersilla on keskittyä pitämään huolta omasta terveydestään. Docratesiin hän tulee olemaan yhteydessä jatkossakin. Eläkekin odottaa muutaman vuoden päästä.

– Ajatuksena olisi tervehtyä ja jatkaa treenaamista. Tutkimuksissakin on todettu, että sairauden kanssa jaksaa paremmin, jos muistaa liikkua, Per-Anders toteaa.

Myös terveellinen ruokavalio on jatkuva puheenaihe miehen vertaistukiystävien kanssa. Per-Anders kertoo aloittaneensa myös Pomi-T valmisteen käytön, joka on ravintolisä jolla voidaan tutkitusti alentaa PSA-arvoa eturauhassyöpää sairastavilla miehillä.

– Jaamme Docrates-ystävysten kesken ruokavaliovinkkejä, ja yksi yleisimmistä puheenaiheista on sokeri. Kaikista vaikeinta on olla syömättä karkkia, Per-Anders nauraa.

Vaikuttavaa hoitoa ja huolenpitoa

Per-Anders haluaa tuoda esille, että koko hoitojen ajan hänellä on ollut kotikaupungissaan Falkenbergissa erinomainen kotilääkäri, joka on auttanut häntä pitämään yllä hyvinvointiaan myös silloin kun hän ei ole ollut Suomessa. Hän kertoo olevansa erittäin tyytyväinen myös Docrateella saamaansa hoitoon.

– Olen erittäin vaikuttunut etenkin henkilökunnan hienosta kohtaamisesta ja inhimillisyydestä. Ja että tänne pääsi niin nopeasti! Oikeastihan olisin päässyt ensimmäiselle vastaanotolleni vieläkin aikaisemmin, mutta perhematkan takia siirsin itse hoidonaloitusta. Onneksi ajan sai valita joustavasti, Per-Anders kehuu.

Sairaalan verrattain pienen koon ansiosta hän kertoo myös oppineensa tuntemaan häntä hoitaneet henkilöt todella hyvin. Pienen sairaalan käytävillä kun helposti saattaa törmätä omiin hoitajiinsa tullessaan visiitille.

– Docrateen henkilökunta on oikeasti aivan mieletön. Kun voin huonosti, pystyin esimerkiksi lähettämään sähköpostia Marianne-hoitajalle ja sain aina vastauksen, vaikka olisi ollut ilta tai viikonloppu. Siitä syntyi tunne, että minusta ja hyvinvoinnistani todella välitetään täällä.

Per-Anders kokeekin, että Docratesin ja ruotsalaisen terveydenhuollon välillä on selkeä ero siinä, miten ihminen kohdataan.

– Ystävät, joita olen täällä tavannut, ovat sanoneet että he ovat tulleet Docrateelle koska he ovat Ruotsissa joutuneet odottamaan ja odottamaan. Minun kohdallahan ongelma ei oikeastaan ollut odotusaika, vaan se, että he eivät lopuksi halunneet hoitaa minua, vaan odottaa PSA:n nousua. Täällä meininki on ihan erilainen.

Ruotsalaisena hän myös arvostaa kovasti sitä, että Docrateella hän voi saada hoitoja äidinkielellään, vaikka onkin matkustanut ulkomaille hoitoon. Silloinkin kun lääkäri ei osannut ruotsia, sai hän tulkkausta ruotsia puhuvalta hoitajalta.

– En ole kovin hyvä englannissa, joten on hienoa että olen saanut tulkkausta. Arvostan myös miten lääkärit täällä ovat olleet hyvin rehellisiä jatkuvasti ja todenneet, että toki voi käydä niin että paranen, mutta on otettava huomioon että kyseessä on kuitenkin aggressiivinen syöpä.

Lopuksi Per-Anders haluaa kannustaa muita samassa tilanteessa olevia ruotsalaisia olemaan luovuttamatta ja hakemaan tehokasta hoitoa ulkomailta, etenkin kun hoitokustannukset voi saada jopa täysin korvattua Ruotsin sosiaalihuollon kautta.

– Haluan kertoa tarinani ja näyttää, ettei tänne tullakseen tarvitse olla yksityistä vakuutusta, vaan kustannusten maksuun voi myös hakea lainaa, jos on lainakelpoinen. Lainan maksuun voi sitten jälkikäteen anoa korvausta Försäkringskassanilta.