Julkaistu: 27.04.2020

Rintasyöpä – Yhteisellä matkalla Eila ja Esko

Vuosi 2020 ei alkanut niin kuin Eila Hämäläinen ja Esko olivat ajatelleet. Kun Eila sai vuodenvaihteessa rintasyöpädiagnoosin, vaihtuivat pariskunnan haaveet yhteisestä Afrikan matkasta toisenlaiseksi matkaksi. Yksi asia oli kuitenkin varma: Myös tälle matkalle he lähtisivät yhdessä.

Huoneessa on hämärää. Eila makaa tutkimuspöydällä ja sairaanhoitaja Helena silittää rauhallisesti hänen kättään. Eilaa jännittää. Radiologi Matti Kestilä on juuri aloittamassa koepalojen oton.

Palataan ajassa vajaa vuosi taaksepäin.

Eilalla on tunne, ettei kaikki ole hyvin. Hän on huomannut toisen nänninsä vetäytyneen sisäänpäin, minkä lisäksi kainalo tuntuu oudolta. Eila käy tutkituttamassa rintansa Matti Kestilän vastaanotolla kahteen otteeseen ensin maaliskuussa ja sitten heinäkuussa. Mitään poikkeavaa ei kuitenkaan löydy. Matti ohjeistaa tulemaan uudestaan muutaman kuukauden sisällä tai jos uusia oireita ilmaantuu.

Joulukuussa 2019 Eilan avopuoliso Esko huomaa, että Eilan oikean rinnan yläosa on muuttunut selkeästi. Eila varaa ajan Matille tammikuun alussa ja pääsee tämän vastaanotolle heti seuraavana päivänä. Eilan paha aavistus käy toteen.

Molemmissa rinnoissa todetaan selkeitä rintasyöpään viittaavia merkkejä.

Kun Eila myöhemmin tapaa Helenan uudestaan, hän tajuaa, että sama henkilö on pidellyt häntä kädestä, kun koepaloja on otettu.

– Kaikki, niin Matti, Helena kuin röntgenhoitaja Maisakin huomioivat minut uudessa pelottavassa tilanteessa äärimmäisen hellästi. Helena silitti rauhoittavasti kättäni näytteiden oton ajan, mikä tuntui hämärässä tutkimushuoneessa ihanalta. Matti puolestaan selitti koko ajan, mitä hän tekee. En sano, että koepalan ottaminen sattui, mutta se tuntui, ja tietenkin jännitti etukäteen, Eila kertoo.

Koska Eilalla oli ollut lähestulkoon vuoden ajan vahva epäilys siitä, ettei kaikki ole kunnossa ja koska hänen suvussaan oli esiintynyt useampia syöpätapauksia, tieto rintasyövästä ei tullut täytenä yllätyksenä. Sekä Eila että Esko olivat osanneet varautua asiaan. Pariskunta oli tehnyt surutyötä valmiiksi. Diagnoosi nosti surun kuitenkin kunnolla pintaan ja se oli käsiteltävä.

– Tulevan ja vielä seuraavankin viikonlopun itkimme yhdessä. Itkimme ja keskustelimme, ja se helpotti, muttei poistanut sisääni hiipinyttä pelkoa ja odottamatonta vierasta, Eila sanoo.

Yhteinen asia

Kun vajaan kahden viikon kuluttua Eila ja Esko istuivat yhdessä plastiikkakirurgi Jari Viinikaisen vastaanotolla, yksi asia oli päätetty. Syöpä ja kaikki, mitä se toisi mukanaan, olisi pariskunnan yhteinen asia. Näin ollen Esko kulkisi Eilan mukana myös kaikilla mahdollisilla sairaalakäynneillä.

Jarin vastaanotolla pariskunta sai kuulla, että ainakin toisen rinnan osalta edessä olisi mastektomia eli rinnan poisto. Toisen osalta voisi riittää säästävä leikkaus. Jarin kanssa käydyissä keskusteluissa Eila päätyi lopulta molempien rintojen poistoon. Myös Esko oli asiasta samaa mieltä.

– Kun yhteinen päätös leikkauksesta oli tehty, Esko sanoi, että olen hänelle nyt ja tulen olemaan myös jatkossa sama rakas ihminen ja nainen. Se merkitsi äärimmäisen paljon.

Leikkauspäivä koitti parin päivän päästä. Leikkauksen lomassa Jari antoi Eskolle tilannepäivityksen puhelimitse. Kaikki oli mennyt hyvin.

– Se, että Jari soitti Eskolle, kuvastaa minusta äärimmäistä huolenpitoa. Jari on ihana kirurgi, empaattinen ja sydämellinen, Eila sanoo.

– Leikkauksen jälkeen hän tuli illalla viimeisenä ja seuraavana aamuna ensimmäisenä kyselemään vointia ja juttelemaan. Hänellä oli aina aikaa, mikä tuntui siinä tilanteessa todella tärkeältä. Sanoin Jarille, että sinulla on hyvät kädet, huolehdi niistä.

– Minulle oli myös tärkeää päästä leikkaukseen heti. Kun ihminen saa tiedon syövästä, niin hänen maailmansa romahtaa ja hän haluaa päästä rakentamaan uutta mahdollisimman nopeasti.

Leikkauksen jälkeen Eila kertoo saaneensa ystävistään ja lähipiiristään ”ihania kotiavustajia”.

– Yksi ystävistäni kävi siivoamassa luonani ja kampaajani kävi pesemässä ja laittamassa hiukseni. Sairastumiseni myötä olen miettinyt sitä, että ihmisten pitäisi pohtia enemmän, mitä ystävyys oikein on. Mitä kaikkea voitkaan tehdä ystävän eteen. Vakavassa sairaudessa pitää uskaltaa lähestyä. Voit tehdä valmista ruokaa, käydä siivoamassa, seurustelemassa tai kysyä tarvitseeko käydä kaupassa. Vaikka ei tarvitsisikaan, niin on tärkeää, että edes kysyt.

– Uskon myös, että positiiviset ihmiset ympärillä ruokkivat positiivisuutta. Yksi ystävättäreni esimerkiksi lähetti minulle tyttärensä hääkuvat. Oli ihana katsella nuorta onnea, joka kuvista välittyi. Itse en kaipaa osakseni voivottelua, enkä ole sitä onneksi saanutkaan.

”Negatiivisetkin tunteet on hyväksyttävä”

Eilan ja Eskon jo ennestään onnellista parisuhdetta sairastuminen on lähentänyt entisestään. Myrskyisiltä hetkiltä ei kuitenkaan olla vältytty.

– Tunteet nousevat pintaan, se kuuluu asiaan. Mitä enemmän rakastat toista, sitä enemmän koet tunteita ja sitä syvällisemmin kärsit, kun et voi auttaa. Siinä tilanteessa ihminen on ihminen. Reaktiot ovat sellaisia, että voit yhtäkkiä räjähtää, vaikka tiedät, että toinen tarkoittaa vain hyvää, Eila sanoo.

Eila kertoo suuttuvansa esimerkiksi silloin, kun Esko huolehtii liikaa.

– Sanon Eskolle, että nyt et paapo minua, osaan ihan itse tämän asian. Tuntuu totta kai hyvältä, että toinen välittää ja pitää huolta, mutta liika on liikaa, Eila toteaa.

– Kaikki negatiivisetkin tunteet on kuitenkin hyväksyttävä. Ne rikastuttavat parisuhdetta. Meille on aina ollut luonnollista tuoda tunteet näkyviin, ovat ne sitten hyviä tai huonoja, pariskunta toteaa.

Tällä hetkellä Eila käy luottavaisin mielin syöpälääkäri Juha Konosen vastaamissa sytostaattihoidoissa. Olo vaihtelee hoitojaksojen välillä huonommasta parempaan. Paremman olotilan vallitessa keho palautuu ja kerää voimia tulevaa solunsalpaajakoitosta varten.

 width=
Eila hiusten pois ajamisen jälkeen. Paljas pää ei ole tuntunut niin kauhealta asialta, vaikka asia jännittikin etukäteen, Eila sanoo.

Kun hiukset alkoivat lähteä, Eila päätti, että koko tukka saa mennä. Silti hän pohti, miten suhtautuisi asiaan, kun hiuksia ei enää ole. Paljas pää ei ole kuitenkaan ollut niin kauhea asia, Eila toteaa. Tutun kampaajan tullessa ajamaan hiukset kotiin, sijaa löytyi myös hulluttelulle ja huumorille.

– Kävimme eri tukkatyylit irokeesia myöten läpi ennen kuin kampaajani ajoi hiukset kokonaan pois, Eila naurahtaa ja toteaa hyväksi puoleksi myös sen, ettei aikaa tuhlaannu nyt hiusten pesemiseen.

Kaikki on ajateltu minun puolestani

Eila on kiitollinen, että myös Docrateella hän on voinut laskea ohjakset ja luottaa siihen, että joku muu pitää hänestä huolta.

– Minusta on tärkeää antaa itselleen oikeus sairastamiseen ja jättää muu murehtiminen. Silloin on mahdollisuus syventyä omaan itseen. Kun aika on raskasta muutenkin, minun ei ole esimerkiksi tarvinnut ajatella aikojen varaamisia tai selvittää, miten tämä ja tämä asia menee. Ihan kaikki on ajateltu minun puolestani. Hoitojeni suhteen olen halunnut tietää suuret linjat, mutta ei minun tarvitse tietää kaikkea yksityiskohtaisesti. Luotan ja tiedän, että olen ammattilaisten käsissä.

– En voi myöskään kylliksi korostaa, että henkilökunta täällä on aivan ihanaa, ja henkilökunnalla tarkoitan ihan jokaista ilmoittautumisesta sairaanhoitajiin ja lääkäreihin. En ole tavannut yhtään negatiivista henkilöä. Kellään ei ole kiire ja kaikilla on sinulle aikaa. Eräällä käynnilläni olen kirjoittanut muistikirjaani näin: ”Turvallinen olo, huomioitu minua. Rauhallinen, kiireetön ilmapiiri, ihminen kohdataan, oma rakas saa olla mukana”.

Eilalle tärkeää on ollut myös se, että häntä ovat hoitaneet koko ajan samat tutut ihmiset.

Esko puolestaan on arvostanut Docrateella erityisesti sitä, että asiat kerrotaan sopivalla tavalla käyttämättä liian vaikeita lääkäritermejä. Tämän lisäksi potilaalle annetaan usein eri vaihtoehtoja, jotka kaikki perustellaan hyvin.

– Arvostan ammattitaidon hyvin korkealle täällä, Esko sanoo.

– Voin myös aina laittaa viestiä joko Kaiku Healthin kautta tai suoraan hoitajille, jos en muista tai haluan kysyä jotain, Eila jatkaa. Vastaus tulee joka kerta nopeasti.

”Elämässä on myös aina hyvää”

– Meidän kannalta moni asia on mennyt myös hyvin, toteaa Esko.

Pariskunnan elämänfilosofiaan kuuluu, että ikävistäkin asioista etsitään positiiviset puolet.

– Pieniä hyviä asioita huomaa tapahtuvan, kun niiden äärelle pysähtyy. Elämässä on myös aina hyvää. Ei pidä painua märehtimään ainoastaan huonoja puolia, Esko sanoo.

Pariskunta on esimerkiksi äärimmäisen kiitollinen yhteiselle työnantajalleen siitä, että Eskolla on ollut mahdollisuus olla mukana hoidoissa ja auttaa Eilaa kotona.

Yhtenä positiivisena asiana pariskunta pitää myös sitä, että he ovat vaikeassa maailmantilanteessa päätyneet hoitoon juuri Docrateelle.

– Nyt koronan aikana olemme pohtineet, onko lottovoitto olla näiden seinien sisällä, jossa hoidetaan vain syöpäpotilaita. Ajattelen, että täällä on ylipäänsä pienempi riski saada mikä tahansa infektio, Eila sanoo.

Kotona Eilan elämä on ollut hoitojen takia jo valmiiksi sosiaalisesti rajoittuneempaa, minkä vuoksi korona ei ole tältä osin tuonut suurta muutosta arkeen. Varovainen saa silti olla, ja tästä syystä Esko muun muassa tekee niin paljon etätöitä kuin mahdollista.

– Onneksi asumme luonnon keskellä paritalossa, joten en ole kuitenkaan vanki, vaan pystyn käymään ulkona kävelemässä, Eila toteaa.

– Olemme jo pelkästään syövän takia totuttautuneet ajatukseen, että tämä vuosi on nyt tätä. Tämä asia on tapahtunut ja se on kohdattava. Ei minulla ole tässä maailmassa oikeutta sanoa, että miksi juuri minä. Me olemme kaikki samanlaisia ihmisiä ja tällä kertaa arpa osui minun kohdalleni. Aloitetaan vuosi 2021 sitten eri tavalla.

Kun olemme jo melkein lopettamaisillaan puhelua, Eila mainitsee ystävänsä lähettäneen hänelle pari päivää sitten kuvan. Kevään ensimmäinen leskenlehti on ilmestynyt.

Näyttää vahvasti siltä, että talven harmaus on viimein väistymässä.

Lue potilaidemme kertomuksia

Julkaistu: 27.04.2020

Rintasyöpä – Yhteisellä matkalla Eila ja Esko

Vuosi 2020 ei alkanut niin kuin Eila Hämäläinen ja Esko olivat ajatelleet. Kun Eila sai vuodenvaihteessa rintasyöpädiagnoosin, vaihtuivat pariskunnan haaveet...

Lue lisää
Julkaistu: 27.04.2020

Anna-Leenan rintasyöpä ei näkynyt mammografiassa

Anna-Leena Westlingin, 72, syöpä löytyi varhaisessa vaiheessa – kiitos ultraäänen ja oman aktiivisuuden. Tarinallaan hän haluaa muistuttaa naisia pitämään terveydestään...

Lue lisää
Julkaistu: 27.04.2020

Hans sai levinneeseen eturauhassyöpäänsä tehokasta hoitoa

15 vuoden ajan Hansin tilanne on vaihdellut epätoivosta toivoon. Nyt hän haluaa kertoa matkasta, joka antoi hänelle takaisin elämänlaadun.

Lue lisää
Julkaistu: 27.04.2020

Hans Holmgren – Levinnyt eturauhassyöpä

Hans Holmgrenia hoidettiin vuosien ajan monin eri tavoin lukuisissa sairaaloissa Tukholmassa. Siitä huolimatta hänen PSA-arvonsa nousi. Holmgren päätti hakea toisen...

Lue lisää
Katso kaikki