PET-TT -kuvauksella voidaan havaita syöpä jopa ennen anatomisia muutoksia.

Kannattaako matalan riskin eturauhassyöpä jättää aktiivisen seurannan varaan?

Paikallisen, matalan riskin eturauhassyövän aktiivinen hoitaminen vs. seuranta on ollut pitkään kiistanalaista. Kymmenen vuotta kestäneen satunnaistutkimuksen (Hamdy ja muut 2016) tulosten mukaan aktiiviseuranta johtaa todennäköisemmin syövän etenemiseen ja etäpesäkkeiden kehittymiseen kuin jos syöpä hoidetaan heti. Docrates Syöpäsairaalan sädehoidon ja syöpätautien erikoislääkäri Timo Joensuun mukaan aktiivista hoitamista puoltaa erityisesti se, että hoito voidaan nykyisin toteuttaa sädehoidolla mahdollisimman vähäisin haittavaikutuksin.

Yhtenevää mielipidettä siitä, pitäisikö paikallista eturauhassyöpää hoitaa aktiivisesti vai ei, ei tällä hetkellä ole. Aktiiviseurantaan päädytään yleisesti siitä syystä, että leikkaushoidon haittavaikutusten, kuten impotenssin ja virtsankarkailun, ajatellaan olevan liian suuret suhteessa siihen, ettei matalariskinen eturauhassyöpä muutu kaikilla elämän aikana henkeä uhkaavaksi. Aktiiviseurannassa tilannetta jäädään seuraamaan pääasiassa vuosittaisilla PSA-tason mittauksilla, toistuvilla magneettitutkimuksilla sekä biopsioilla, ja hoito aloitetaan, mikäli tilanne muuttuu vakavammaksi.

Aktiiviseurannassa olleiden miesten todennäköisyys saada levinnyt eturauhassyöpä oli kaksinkertainen

Kymmenen vuotta kestäneen satunnaistutkimuksen (Hamdy ja muut 2016) tulosten mukaan aktiiviseuranta johtaa kuitenkin todennäköisemmin syövän etenemiseen ja etäpesäkkeiden syntymiseen kuin jos syöpä hoidetaan heti. Tutkimuksessa vuosien 1999-2009 välisenä aikana 1643 paikallisen eturauhassyövän diagnoosin saanutta 50-69 -vuotiasta miestä jaettiin satunnaisesti kolmeen ryhmään, joita olivat aktiivinen seuranta (545 miestä), ulkoinen sädehoito (545 miestä) ja leikkaus (553 miestä). Aktiivisessa seurannassa olleiden miesten todennäköisyys saada levinnyt eturauhassyöpä oli tulosten mukaan kaksinkertainen ulkoista sädehoitoa heti alussa saaneisiin tai leikkauksen läpikäyneisiin miehiin verrattuna. Tulos oli tilastollisesti merkitsevä.

Vaikkakin 10 vuoden seuranta-aika oli liian lyhyt tuomaan esille tilastollisesti merkitsevää eroa eri ryhmien eturauhassyöpäkuolleisuudessa, oli hoidettujen miesten alhaisempi kuolleisuus kuitenkin nähtävissä. Tutkimustulokset aktiiviseurannasta ovat joka tapauksessa merkittäviä jo pelkästään siksi, että syövän levitessä potilas joutuu kärsimään levinneen syövän hoidon haittavaikutuksista. Nämä haittavaikutukset, kuten hormonihoitoon liittyvät seksuaaliset toimintahäiriöt, osteoporoosi, luunmurtumat sekä aineenvaihdunnalliset muutokset, ovat potilaan elämänlaadun kannalta merkittäviä.

Sädehoito yhdistettynä hormonihoitoon leikkausta parempi vaihtoehto

Tutkimuksessa havaittiin myös, että ulkoinen sädehoito yhdistettynä lyhytaikaiseen hormonihoitoon on leikkausta parempi vaihtoehto. Docrates Syöpäsairaalan sädehoidon ja syöpätautien erikoislääkäri Timo Joensuu kertookin, että etenkin nykypäivän edistyksellinen sädehoito päihittää leikkauksen selkeästi matalan riskin eturauhassyöpien hoidossa.

– Tämä on samalla suurin syy siihen, miksi eturauhassyöpä kannattaa hoitaa nimenomaan paikallisena, eikä jäädä odottamaan, muuttuuko syöpä aggressiiviseksi ja leviää muualle kehoon. Aktiiviseurannassa ongelman ydin on juuri se, ettemme voi tietää varmuudella, mitkä niin sanotuista ”kilteistä” syövistä pysyvät maltillisina ja mitkä leviävät. Magneettikuvauksien ja biopsioiden lisäämisessä ei ole järkeä, koska ne lisäävät turhia kustannuksia ja jälkimmäiset myös infektioiden riskiä. Koska nykyaikaisella sädehoidolla paikallinen eturauhassyöpä pystytään hoitamaan heti tehokkaasti ja leikkausta selkeästi vähäisemmillä haittavaikutuksilla, ei seurannalle ole pääsääntöisesti enää perustetta, Joensuu tähdentää.

Docrates hyödyntää paikallisen eturauhassyövän sädehoidossa sekä ulkoista sädehoitoa että kudoksen sisäistä HDR-brakyhoitoa. Ulkoisessa sädehoidossa käytössä on VMAT Rapid Arc –niminen tekniikka, jonka ansiosta kohdekudoksen sädeannos pystytään optimoidaan mahdollisimman suureksi ja terveiden kudosten saama säteily vastaavasti mahdollisimman pieneksi. Nykyaikaisen kuvantaohjatun sädehoidon ansiosta hoito pystytään kohdistamaan millintarkasti. Hamdyn tutkimukseen verrattuna nykytekniikalla hoitoannosta on voitu kasvattaa turvallisesti ja näin ollen paranemisen todennäköisyys on kasvanut samalla, kun hoidon haitat ovat vähentyneet. HDR-brakyhoidossa korkea sädeannos pystytään puolestaan rajaamaan vain eturauhasen alueelle, jolloin terveiden kudosten säästyessä potilaan seksuaalinen toimintakyky ja virtsanpidätyskyky säilyvät vieläkin parempina kuin ulkoisessa sädehoidossa saati leikkauksessa.

Viitteet: 

Hamdy F. C., Donovan J. L., Lane J. A., Mason M., Metcalfe C., Holding P., Davis M., Peters T. J., Turner E. L., Martin R. M., Oxley J., Robinson M., Staffurth J., Walsh E., Bollina P., Catto J., Doble A., Doherty A., Gillatt D., Kockelbergh R., Kynaston H., Paul A., Powell P., Prescott S., Rosario D. J., Rowe E., Neal D. E. 2016. 10-Year Outcomes after Monitoring, Surgery, or Radiotherapy for Localized Prostate Cancer. N Engl J Med 2016; 375: 1415-1424.