Glioblastooman yleisyys

Aivojen alueelta kasvamaan lähteneistä kasvaimista eli aivokasvaimista noin puolet on glioomia eli tukisolu­kasvaimia. Glioomista n. puolet (50%) on glioblastoomia. Glioblastooman entinen nimi on glioblastooma multiforme. Joskus on käytetty nimeä astrosytooma gradus (=luokkaa) IV.

Suomessa todetaan kaikkiaan runsaat 900 aivokasvainta vuodessa. Arvioidaan, että uusia glioblastoomia on vuodessa noin 150-200. Useimmat glioblastoomat tulevat vanhemmille aikuisille, keskimääräinen sairastumisikä on noin 60 vuotta. Noin 10 % glioblastoomista on saanut alkunsa muista aivokasvaimista; nämä potilaat ovat keskimäärin 45 vuotiatia.

Glioblastooman sijainti

Glioblastoomia kasvaa kaikissa aivojen osissa, yleisemmin kuorikerroksen alla, eniten ohimolohkossa, päälaenlohkossa ja otsalohkossa.

Glioblastooman syy ja alkuperä

Monien kasvainten alkusyy on tuntematon, niin myös glioblastooman. Ainoa selkeästi tunnistettu riskitekijä on aiempi, aivojen alueelle kohdistettu sädehoito.

Aivoissa on hermosolujen ja verisuonten lisäksi paljon erilaisia tuki- eli gliasoluja.  Glioblastoomien arvellaan alkavan kasvaa joistakin tukisolujen kantasoluista, joihin on muodostunut sellaisia DNA-vaurioita eli geneettisiä vaurioita, joita elimistö ei ole kyennyt korjaamaan. Glioblastooma on solukuvaltaan hyvin vaihteleva, mitään tyyppisolua ei ole pystytty toteamaan.

Glioblastooman kuvantaminen

Magneettikuvissa glioblastoomat ovat yleensä epätarkkarajaisia ja epäsäännöllisen muotoisia ja epä­yhtenäisiä. Ne ovat usein kookkaita. Usein niissä on varjoaineella tehostuva, rengasmainen alue, kuolioon menneen alueen ympärillä, kuten kuvassa. Ne ulottuvat usein laajalle ja niiden ympärillä voi olla laajasti vesipitoista, turvonnutta aivo­kudosta. Monesti magneettikuva on tyypillinen, mutta ei aina. Muiden syöpien etäispesäkkeet aivojen alueella ja joskus jopa aivokalvo­kasvai­met  eli meningeoomat voivat olla samannäköisiä. Aiempien tutkimusten perusteella on arvioitu, että n. 10% kasvaintyypeistä tulee väärin arvioitua kuvantamisien perusteella. Pelkästään mag­eettikuvien perusteella ei taudinmääritystä siis voida luotettavasti tehdä.

Glioblastooman ominaisuudet

Glioblastoomat ovat usein kookkaita, yleensä epätarkkarajaisia, kirjavia kasvaimia. Ne sisältävät uusia verisuonia, mutta myös kuolioon menneitä alueita. Mikroskoopilla katsottaessa kasvaimen solut ovat hyvin monimuotoisa, pienten kuolioalueiden lisäksi näkyy uusia, epämuotoisia verisuonia, monennäköisiä solutumia, yhteenliittyneitä ja jakautuvia soluja. Toisissa glioblastoo­missa solukuva on yhtenäisempi. Aiempi nimi, glioblas­tooma multiforme, jossa multiforme tarkoittaa monimuotoista, kuvaa usein hyvin sitä, mitä patologi mikroskoopillaan näkee. Raja normaaliaivoon ei ole tarkka.

Glioblastooman diagnoosi perustuu aina patologin näytteeseen. Tarvitaan kudosnäyte, jonka patologi arvioi.

Glioblastoomat ovat pahanlaatuisuudeltaan luokkaa IV, luokka IV on pahanlaatuisin. Noin 10 % glioblas­oomista on geenivirheitä, jotka sopivat luokan II tai III kasvaimista lähteneisiin muotoihin. Nämä nk. toissijaiset, sekundaariset, glioblastoomat ovat ennusteeltaan jonkun verran parempia.

Lausunnossa, jonka patologi glioblastoomasta kudosnäytteen perusteella antaa, kuvataan solujen ulkonäkö, uudet verisuonet, kuolioon menneet aueet, poikkeavannäköiset tumat jne. Peruslausunto perustuu siihen, mitä mikrosoopissa näkyy. Lisäksi kasvainnäytteistä tehdään harkinnan mukaan kromo­somien ja geenien sekä vasta-aineiden määrityksiä ja voidaan määrittää jakaantuvien solujen osuus kaikista soluista. Solujen energia-aineenvaihduntaan vaikuttavat IDH-entsyymit. Jos näitä entsyymejä säätelevä geeni tai geenit ovat vaurioituneet eli mutatoituneet, on glioblastooman ennuste parempi. Soluvaurioita korjaa MGMT-entsyymi. Jos sitä säätelevä geeni on häiriintynyt; tässä tapauksessa mety­loitunut, ei vaurioitunut, esim. sädehoidon vaurioittama solu, pysty korjautumaan. Patologin lausunnossa lukee siis tältä osin: IDH1 tai 2 mutaatio/mutaatiot joko ovat tai eivät. MGMT on metyloitunut (=häiriintynyt) tai ei ole. MGMT metyloidut kasvaimet ovat siis herkempiä solusalpaajille ja ennuste on pa ­rempi. Kuinka suuri osa soluista näyttää olevan jakautumassa voidaan arvioida käyttäen nk. Ki-67 lukua. Ki-67-proteiini ilmenee vain jakaantuvissa soluissa, lepotilassa olevissa soluissa sitä ei tavata. Yleensä glioblastoomissa Ki-67 on korkea, 20-30 % tai yli, mutta tämä prosenttiosuus voi vaihdella eri osissa kasvainta.

Glioblastooman oireet

Glioblastooma saattaa olla kasvanut vuosia tai vain muutamia kuukausia ennen kuin se todetaan. Ylei­simpiä oireita ovat erilaiset kohtaukset, halvausoireet ja toiminnan ohjauksen, kuten arvostelukyvyn, tarpeettomien ärsyk­keiden poissulkemisen ja tahdikkuuden häiriöt. Kohtaukset saattavat usein olla hyvin lyhyitä enintään 1-2 minuuttia ja paikallisia, kuten outo hajutuntemus tai esim. yläraajan puutuminen. Joskus taas kohtauk­set ovat yleistyneitä eli nykivien liikkeiden lisäksi ilmenee tajunnan tason alenema. Joskus ilmenee päänsärkyä, mutta hyvin harvoin ainoana oireena. Oireet vaihtelevat kasvaimen sijainnin ja koon mukaan.

Lue lisätietoa aivokasvainten oireista.

Glioblastooman hoito

Jos kasvain sijaitsee niin, että sitä voidaan leikata, näin yleensä tehdään. Tavanomaisesti kasvaimesta poistetaan niin paljon kuin on mahdollista ilman että aiheutetaan liikaa oireita. Mikäli kasvain sijaitsee hyvin hankalasti tai potilas on huonokuntoinen, voidaan joutua tyytymään pelkkään koepalaan.

Glioblastoomien ennuste piteni oleellisesti kun sädehoito alettiin antaa yhdessä solusalpaajahoidon kanssa. Tämä nk. kemosädehoito kehitettiin 2000-luvun alussa. Tämä hoito on erityisesti lisännyt niiden potilaiden määrää, jotka elävät yli 2 tai 3 vuotta. Mikäli potilas on iäkkäämpi tai/ja huonokuntoisempi tyydytään usein lyhempään sädehoitoon ja joissakin tilanteissa annetaan pelkästään solusalpaajia, varsinkin, jos kasvaimessa on MGMT mutaatio eli se on herkempi solusalpaajille. Yleisimmin käytetty solusalpaaja on temotsolamidi, jota annetaan suun kautta tyhjään vatsaan ja joka kulkeutuu aivoihin hyvin.

Uusintakasvaimen hoidot vaihtelevat suuresti. usein hyväkuntoiset potilaat leikataan uudelleen, lisäsäde­hoitoja annetaan tai solusalpaajat aloitetaan uudestaan. Lisäksi on kokeellisia hoitoja.

Glioblastooman ennuste

Glioblastoomien ennuste vaihtelee. Kasvainta ei yleensä voida parantaa. Tarkkaa ennustetta yksittäisen potilaan kohdalla ei yleensä voida antaa. Voidaan korkeintaan kertoa ennusteesta ryhmätasolla. Glioblastoomapotilaiden mediaani eloonjäänti = se eloonjäänti, jonka puolet potilaista ylittää, vaihtelee vuodesta noin kahteen. Uusimmissa tutkimuksissa yli 25 % potilasta elää yli 2 vuotta.

Glioblastoomien hoito Docrates Syöpäsairaalassa

Aivokasvaimiin perehtynyt hoitotiimimme tarjoaa potilaalle yksilöllisesti räätälöidyt ja kokonaisvaltaiset hoidot. Hoitotiimillämme on vuosien kokemus sädehoidoista ja solusalpaajista. Hoidamme potilaita uusimpien kansainvälisten ja kotimaisten hoitosuositusten mukaisesti. Hoitotiimiimme kuuluu useita asiantuntijoita: neurologi, sädehoitolääkäri, isotooppilääkäri, radiologi, sairaalafyysikko, patologi sekä kokeneet sairaanhoitajat ja röntgenhoitajat. Moniammatillinen hoitotiimi tekee yhteistyötä päästääkseen parhaaseen hoitosuunnitelmaan.

Jos teillä on todettu glioblastooma, pääsette Docrateen erikoislääkärin vastaanotolle viiveettä ja ilman lähetettä. Ystävällinen henkilöstömme ymmärtää syöpään liittyvän pelkoja ja huolia ja antaa tukea heti ensi kontaktista lähtien. Tarjoamme parantumisen tueksi myös tukipalveluja kuten fysio- ja ravitsemusterapiaa.

 

Miksi valita Docrates Syöpäsairaala?

  • Nopeus: syöpälääkärille muutamassa päivässä, hoitoon viikossa
  • Korkeatasoinen hoito: laitteet ja syövänhoidon osaajat huipputasoa
  • Yksilöllisyys: omalääkäri ja oma hoitotiimi
  • Toinen mielipide: asiantuntijan arvio nykyisestä hoitosuunnitelmasta
Ajanvaraus 010 773 2000 ma-to 8-18, pe 8-16